Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

MÖRSKÄ

Lisätty 13.11.2016

Tässä hieman kuvia ja tekstiä ostamastani talon rotiskosta.

Lue kokonaan »

AIKUISURHEILIJOIDEN SM-KISAT IISALMI 6. - 8. 8.2016

Lisätty 15.08.2016

Osallistuin M55-sarjassa neljään heittolajiin, moukari, paino, kuula ja kiekko.

Lue kokonaan »

10-ottelun SM-kilpailut Saarijärvellä 11 - 12.7.2015

Lisätty 15.07.2015

Saarijärven uskomattoman kauniilla urheilukentällä kilpailtiin Suomen mestaruuksista ja minä olin mukana.

Lue kokonaan »

Kissa hoidossa

Lisätty 02.01.2015

Sain hoidettavakseni kissan muutamiksi päiviksi. 

Lue kokonaan »

Lahden hiihtostadion vuonna 1958

Lisätty 24.12.2014

Tässä teille näkymä Lahdesta vuonna 1958, jotta teidän on helpompi hahmottaa toisessa blogissani  olevan kirjan raakaversion etenemistä.

Lue kokonaan »

Makuupussin tarinaa

Lisätty 15.12.2014

Tarina kahdesta nukutusta yöstä vuonna 1995

Lue kokonaan »

Yö parvekkeella

Lisätty 06.12.2014

Viime yön nukuin parvekkeella. Tuli siinä samalla muisteltua vanhoja. Nukuin nimittäin makuupussissa, joka minulla on ollut kaksikymmentä vuotta. Pussissa on tullut nukuttua monissa paikoissa.

Opiskelin Rovaniemellä vuosina 1992-96 ja tuli siinä samalla hieman kierrettyä Lappia. Yksi reissu oli Ylläkseltä Leville. Ensimmäisenä päivänä kiivettiin Ylläsjärven puolelta Ylläksen huipulle ja laskeuduttiin toista puolta alas. Mentiin Varkaankuruun ja yövyttiin siellä olevalla laavulla.

Laavun eteen oli kivistä ja betonista muurattu tulisija, jossa pojat polttivat puita koko yön, koska eivät tarenneet  makuupusseissaan. Muistini mukaan ei se yö kovin kylmä ollut ja minulla oli kuuma omassa pussissani.

Siitä sitten talssittiin suoraan soiden poikki Aakenustunturille ja siellä nukuttiin Porokämpässä seuraava yö. Kolmantena päivänä sitten käveltiin Leville ja tultiiin sieltä Rovaniemelle.

Talvella hiihtoloman aikaan läksin Rovaniemeltä hiihtämään Kemijärvelle. Minulla oli 265 senttiset Lahdenperät alla ja perässä vedin lasten pulkkaa ja vetoaisoina olivat toiset sauvat.

Läksin heti perjantaina koulun jälkeen hiihtämään. Asuin Rantavitikalla ja siitä ensimmäiseksi Kemijoen ylitse Ounasvaaran kautta Sierijärvelle. Sitten Jokkavaaraan ja taas mentiin Kemijoen ylitse Oikaraisen kohdalta. Jyrhämävaaran eteläpuolelta hiihtelin Perälammen päähän, josta suuntasin kohti Körkkölää.

Tämä Körkkölä on autiotupa, jolle me oltiin annettu nimeksi Körkkölä, koska vieraskirjassa luki monta kertaa Körkkölöiden nimi. Tupa taisi olla yksityisten pitämä ja joskus siinä oli joku metsuri asunut.

Tämä autiotupa sijaitsi noin puolitoista kilometriä etelään Sotkajärvestä keskellä Jänkhää. Ensimmäistä kertaa siellä käytyämme ihmettellimme sitä, että Elite oli tuvan pihassa. Tuvalle ei nimittäin ollut tietä. Tietääkseni tämä on ainoa autiotupa, jossa on autoetu ja pyöreä paskahuussi. Kaiken lisäksi paskahuussi oli korkea rötiskö, joka heilui niin, että siellä ei uskaltanut antaumuksella töräyttää.

Tänne minä ensimmäisen iltana hiihdin ja seuraavan aamuna jatkoin kohti itää. Huomasin ylämäkien olevan raskaita hiihtää, koska sukset olivat niin pitkät, ettei niillä voinut haarakäyntiä mennä ja pulkka kiskoi vielä miestä kokoajan alaspäin. Piti sauvojen varassa mennä sentti kerrallaan ja siinä tuppasi hiki tulemaan.

Oli oikea kevättalven myräkkä, lunta satoi ja tuuli reippaasti. Onneksi minulla oli myötätuuli, joten kasvoihin ei lunta satanut. Nautin hiihtämisestä, vaikka rankkaa se oli umpihangessa hiihtää.

Seitsemän tunnin urkan jälkeen olin päässyt Vanttausjärven itärannalle, jossa minua piti odottaa tukkikämppä. Karttani oli kuitenkin vanhentunut ja suunnilleen kämpän kohdalla oli kesämökki.

Oli jo hämärää, kun siinä mökin pihassa raattailin: Mitäs nyt? Tulin siihen tulokseen, että jos jokin piharakennus on auki, niin nukun siellä ja säästän sen parin kolmen tunnin työn mikä tarvitaan, jos meinaa hangessa nukkua.

Saunan ovi ei ollut lukossa, joten sinne minä majoittauduin kimpsuineni ja kampsuineni. Lauteet olivat vain puolitoistametriset, joten niille minä en pitkäkseni mahtunut. Lauteiden ulkopuollakaan ei lattialla ollut tilaa, joten ainoa paikka majoittua oli lauteiden alle.

Sinne minä tein leirin ja levitin telttapatjani ja makuupussini. Tein tulet uuniin ja aloin valmistaa trangialla ateriaa lauteiden alla. Minulla oli kolme kyljystä, jotka minä siellä paistoin.

Nämä saunan lauteiden alla syödyt kyljykset on paras ateria mitä minä milloinkaan olen syönyt. Vieläkin tulee vesi kielelle, kun niitä ajattelen. En tiedä miksi ne niin hyvältä maistui. Nälkä on ehkä yksi syy sillä en ollut raaskinut seitsentuntisen taipaleen aikana pysähtyä aterioimaan. Mitä vähän suklaata ja rusinoita olin napannut välipalaksi.

Tällä reissulla en Kemijärvelle hiihtämällä päässyt. Minulla oli semmoinen uhkavaatimus, että sunnuntai-iltana kuuteen mennessä minun piti ilmoittaa itsestäni tyttöystävälleni. Niinpä menin yhteen taloon matkan varrella ja soitin hänelle.

Tyttöystäväni oli Kemijärveltä kotoisin ja silti hän oli paniikissa jänghällä hiihtämisestäni, että pakotti minut keskeyttämään matkan ja niin minä sitten loppumatkan tulin kiltisti auton kyydissä.

Näitä reissuja makuupussini kanssa on vaikka kuinka paljon. Kunto on vaan nykyään niin huono, että jo kirjoittaminen ottaa voimille, joten kerrotaan toisella kertaa lisää.

Lue kokonaan »

Voitto tuli

Lisätty 30.11.2014

Eilen lauantaina avasin hallikilpailukauden osallistumalla HKV:n kilpailuihin Liikuntamyllyssä. Lajina oli kuulantyöntö ja sarjana 55-vuotiaiden miesten sarja. Osallistujia oli viisi kappaletta, joten saatiin kohtuullinen kilpailu aikaiseksi. Työnnettävä kuula on painoltaan kuusi kiloa.

Ensimmäisenä meidän sarjalaisen kilpailussa työnsi Arto Kemppainen. Mies on 59-vuotias ja siirtyy ensi vuonna sarjaan M60. Arton ennätys tässsä 55-sarjassa on 12,94 metriä. Mies on osallistunut kaikkin kymmeneen Suomen mestruuskilpailuun tässä sarjassa, joten miehellä on täydellinen sarja.

Löytyykö Suomesta muita, jotka ovat kaikkiin 55-sarjan Suomen mestaruuskilpailuihin osallistuneet. Antti Lehti ja Rauno Möttönen voisivat olla ne miehet, jotka tämän tempun  ovat tehneet.

2010-luvulla Arto on osallistunut tämä kilpailu mukaanlukien kaikkiaan 76 kuulakilpailuun. 30:ssä kilpailussa kuula on lentänyt yli 12 metriä ja 11 metrin vähintään kuula on lentänyt 63:ssa kilpailussa. Miehällä on tässä sarjassa kolme SM-mitalia, hopea ja kaksi pronssia.

Arton ensimmäinen työntö kantoi 9,92 metriä. Mies oli valitellut lonkkaansa ja kaikesta näki ettei mies ollut kunnossa.

Minun vuoroni oli toisena ja sain kohtuullisen tuloksen aikaiseksi. Työntöni kantoi 10,51 metriä. Minun saavutkseni ja tekemiseni ovat paljon Artoa vaatimattomammat. Olen osallistunut kymmen luvalla 38:n kuulakilpailuun. Kerran olen ylittanyt 12 metrin rajan ja 8 kertaa tässä 55-sarjassa 11 metrin ylitse. Kaikkiaan 10-luvulla minulla on 12 kilpailua, jossa olen työntänyt yli tuon 11 metriä. Ennätykseni on 12,04 metriä ja minulla on yksi pronssimitali SM-kilpailuista.

Kolmantena kilpailussa työnsi Risto Hiltunen. Hänelle tämä oli vasta kolmas kuulakilpailu. 57-vuotiaan miehen ennätys on 9,04 metriä, joten mies ei aivan meidän luokkaa ollut tässä kilpailussa. Miehen ensimmäinen työntö oli yliastuttu.

Neljäntenä työnsi Markku Savola Sulkavan Urheilijoista. Tämä oli miehen seitsemäs kilpailu. Mies on 59-vuotias ja siten vaihtaa myös sarjaa ensi vuonna E. Miehellä on yksi SM-pronssi ja ennätys on 11,68 metriä. Neljässä kilpailussa mies on rikkonut 11 metrin rajan. Miehen ensimmäinen työntö oli mitätön.

Viidentenä eli viimeisenä työnsi Jukka Järvinen. Hänellä oli 24 kilpailun kokemus ja niistä oli 17:sta kilpailussa kuula lentänyt yli 11 metriä. Ennätys miehellä oli 11,99. Miehelle ei SM-mitaleita ollut. Kaksi kertaa mies oli ollut neljäntenä ja kaksi kertaa viidentenä, joten tunnettu nimi hän oli kuulapiireissä.

Jävisen avaus oli 10,63 metriä, joten mies johti kilpailua ensimmäisen kierroksen jälkeen ja minä olin 12 senttiä huonommalla tuloksella toisena.

Arto aloitti toisen kierroksen 9,70 metrin kaarella. Minä innostuin liikaa yrittämään ja kuula pyörähti sormien ylitse lentäen, vain hiukan päälle kymmenen metriä. Astuin työnnön yli, joten tuli raksi ruutuun.

Hiltunen sai tuloksen 7,95 metriä mennen neljänneksi. Savola astui tämänkin ylitse.

Jukka järvinen pääsi työntämään johtoasemassa, joten miehellä ei ollut paineita. Kuula lensikin yli 11 metriä. Lukemat olivat 11,17 metriä ja mies oli lyönyt muille luun kurkkuun.

Arto astui kolmannen työnnön ylitse ja sitten oli taas minun vuoroni. Järvisen 11 metrisestä en haaveillut. Parannusta tulokseeni kuitenkin toivoin. Tiukka keskittyminen ja huolelisesti paino vasemman jalan päälle ja sitten terävä lähtö taaksepäin. Tekniikka pysyi hyvin kasassa ja sain hyvän työnnön.

Kuula lensi 11,01 metriä. Se oli yli odotusten. Olin todella iloinen tuloksesta. Hiltusen työntö kantoi 7,19 metriä. Savolakin sai tuloksen. Se oli 11,10 metriä ja mies meni toiselle sijalle. Minulle oli pronssia tarjolla.

Järvinen huomasi minun ja etenkin Savolan tulleen vähän liiankin lähelle ja mies yritti parantaa tulostaan. Tekiniikka hajosi ja mies astui työntönsä ylitse. Kilpailu oli puolivälissä.

Arton neljäs työntö lensi 9,88 metriä. Mihen lonkka oli kipeä ja näytti siltä, että 10 metrin työntöönkin oli tekemistä. Minä päätin ladata kaikki mitä lähti. Niin minä teinkin ja työntö kyllä tuntui jokapuolella kroppaa.

Tekniikka hieman hajosi. Kuula lensi silti pitkälle. 11 metriä tasan saivat työntöön pituutta mittamiehet Tämä oli semmoinen raakavoima työntö.

Hiltunen paransi reliusti pukaten 8,51. Savola astui kohtuullisen pitkän työnnön yli ja Järvisen pukkaus kantoi 10,84. Miehellä oli kylki kipeytynyt ja se näkyi työnnössä.

Viides kierros alkoi Arton yliastutulla. Minun seuraava työntöni ei ollut kummoinen. 10,84 metriä lensi kuula. Hiltunen 7,90 ja muille rasti.

Olimme viimeisellä kierroksella. Arto yritti tosissaan saada kymppiä rikki. Ei onnistunut, jäi sentin päähän. Tulos oli hieno yhdeksän yhdeksän yhdeksän.

Olin saanut kaksi 11 metristä ja miehet eivät olleet hirveen kaukana Savola yhdeksän sentin päässä ja Järvinen 16 senttiä edellä. Kaikki oli nyt yhden kortin varassa.

Ajattelin hieman alempana pitää selkää vauhdin aikana, jotta lopussa saisi kuulalle kiihdytysmatkaa hieman enemmän. Perkules sentään, tekniikka pysyi hyvin kasassa, vaikka se ei ollutkaan ihan kolmannen työnnön veroinen pukkaus.

Yritystä oli kuitenkin paljon enemmän ja kuula lensi 11,32. Olin ohittanut pojat. Heillä oli vielä omat viimeisensä jäljellä. Ruuti oli jo kosteaa, Savolalla hajoisi tekniikkä ja Järvisen kylki rajoitti miehen pyristelyjä. Voitto oli tullut kotiin.

 

Lue kokonaan »

Mainoksia

Lisätty 28.11.2014

Tänään olin Kalliossa päivällä ja siinä ilmassa pyori edes takaisin helikopteri vetäen perässään mainoslakanaa. Kopteri piti hirvittävää meteliä häiriten rauhallista kadulla kävelyä. 

On se kumma, että kopeterilla voi mokoman asian takia lennellä keskellä kaupungin keskeisintä ilmatilaa. Minä en ainakaan osta mitään tuosta isokokoisesta urheiluliikkeestä. Kyseinen firma muutenkin harrastaa aika agressiivista mainostamista. 

Villi mainostaminen rehottaa muutenkin kaupungissa. Sähkökaappeihin, aitoihin ja tolppiin on teippattu vaikka minkälaista mainosta. Uhkasakon uhalla pitäisi kaupungin vaatia mainostajia poistamaan moiset viritykset. 

Television mainoksissa on huomio kiinnittynyt lääkemainoksiin. Pillerin myyntiä pitää lisätä. Parhaaseen katseluaikaan puhutaan peräaukon kutinasta ja muistakin reikien kuivumisista. 

Särkyjä ei saa kestää, vaan on heti ostettava pilleri joka poistaa kivun. Lääkefirmat taitavat olla ahneuden huippu tässä maailmassa. 

HIFK:n jääkiekkoilijat kävivät lapsille mainostamassa veroparatiisiolutta. Komeasti luki Koff paidassa. Eikö mitään moraalia ole urheilussakaan. 

Lue kokonaan »

Urheilua

Lisätty 24.11.2014

Muutama päivä sitten myllyssä katselin erään miehen tekemisiä. Hän meni yhden jalan kyykkyyn pitäen kädellä kiinni vapaana olevan jalan kengän kärjestä. Sitten mies tuli ylös kyykystä. 

Se oli hieno suoritus johon kaikki eivät pysty. Minä en ole moista yrittänyt koskaan. Joskus yhden jalan kyykkyjä tehtiin penkin päältä, jolloin vapaa jalka saattoi roikkua alempana ja suoritus oli paljon helpompi. 

Täytyy teetättää tätä liikettä Liikuntamyllyn kävijöille ja palata asiaan, kun olen muutamia testannut asian suhteen. On selvää, että harjoittelemalla tämän liikkeen oppii ja kylmiltään ilman harjoittelua liikkeen tekeminen on paljon vaativampi suoritus, joten täytyy antaa näille testattaville harjoitusaikaa suorituksen oppimiseksi.

Palataksemme tähän tempun tekijään, niin hänen on mies, jolla on ikää 73 vuotta. 

Sitten toiseen suoritukseen, se oli rinnalleveto ja painoa tangossa oli 87,5 kiloa. Tähän minä olen pystynyt monasti. Nykyään se ei mene, enkä uskalla rinnallevetoja enää tehdä, kun puolitoista vuotta sitten selkä jämähti ja sen jälkeen olen jättänyt puntit rauhaan. 

Muistaakseni 85 kiloa olin rinnalle saanut, sen puolen vuoden aikana, jolloin tätä liikettä olin tehnyt olkapäävamman jälkeen. Eli minulta on kulunut luultavasti noin viisi vuotta siitä, kun tuon 87,5 kiloa olen viimeksi rinnalle kääntänyt. 

 Täytyy tämänkin suhteen tehdä kyselyä siitä, kuinka moni pystyy raudat kääntämään. Nämä raudat nosti rinnalle sorja korkeushyppääjätär, mikä nostaa suorituksen arvon jo aivan eri tasolle. Tilastopajan mukaan nainen on 25 vuotias, pituutta 176 cm ja painoa 62 kiloa. Lisäksi voidaan mainita, että naisen ennätys korkeushypyssä on 189 senttiä.

Nämä kaksi suoritusta kertovat jotain näiden urheilijoiden fyysisestä tasosta. On selvää, että eri lajit vaativat erityyppisiä fyysisiä ominaisuuksia. Nykyään urheilulajeja on valtavasti ja tuntuu siltä, että entistä enemmän tulee lajeja, joista ei saa selvää lajin fyysisistä vaatimuksista. 

Nyt jo kuulee juttuja, jossa tietokoneella pelejä pelaavat väittävät pelaamisen olevan urheilua. Tv-tarjonnasta päätellen formulat on maailman kovinta urheilua, vaikka lajilla ei ole mitään tekemistä urheilun kanssa. 

Siinä ihminen istuu pienessä kopperossa konevoimien hakattavana. Liikkumatilaa on niin vähän ettei siinä kopperossa voi urheilua harrastaa. Haluaisin nähdä sen testin, jolla todistetaan autolla ajamisen nostavan ajajan kuntoa. Homma nimittäin toimii toisin  päin. Mitä enemmän ajat sen huonompi kunto on. 

Miten on mahdollista, että kaikkien naurujen äiti matti kyllönen sai suomalaiset hurahtamaan formuloihin. No se on paavonurmi taudin uusi muoto. Suomalaiset kuvittelivat aikoinaan olevan geeneiltään parempia kestävyysominaisuuksiltaan, kuin muut.

Martti Vainio tuhosi nämä kuvitelmat ja karpaasit hoitivat lopun. Nyt suomalainen uskoo vuoren varmasti olevansa parempi autonkuljettaja, kuin mustat miehet. Valitettavasti tämä ei riitä siitä huolimatta mustat vievät meidän naiset.

Täytyy lopettaa tämän asian tiimoilta, koska muuten minä vielä haukun kaikki siistien lajien harrastajat. Ihme ettei liiemmin lottoa ole väitetty urheiluksi, siinä kuitenkin voittajat kuittaavat huimia rahasummia, kuten jotkut turhien lajien urheilijatkin.

Olin eilen Turussa katsomassa voimistelukilpailuja. D-luokan joukkuekilpailuun otti osaa 13 joukkuetta, jokaiselta telineeltä laskettiin joukkueen kolmen parhaan suoritukset yhteen, joten joukkueen pisteet tulivat 12 suorituksen summasta.

Tyttöjen ikä tässä kilpailussa oli kymmenen vuoden korvilla. Urheilullisesti tyttöjen taso oli kova, vaikka kaikista parhaat tytöt ovat jo ylemmissä sarjoissa tämän ikäisistä. 

Tuli mieleen ajatus. Otetaan jokaisesta lajista 100 parasta urheilijaa ikäryhmää kohti ja testataan näiden urheilullisuus, jollain puolueettomalla testillä, joka mittaa yleistä osaamista. Laitetaan lajit paremmuusjärjestykseen, niin olen varma, että nämä voimistelijatytöt sijoittuisivat listan kärkipäähän. 

Pelit hallitsevat nykyään suomalaista urheiluelämää. Liikuntamyllyssä käy joukkueita tekemässä testejä. Monen joukkueen pelaajat ovat urheilullisesti surkeita verrattuna voimistelijoihin tuossa kymmenen vuoden iässä. 

Suomen voimisteluliiton  naisvoimistelun budjetti on noin 80 000 euroa. Nais/ tyttövoimistelijoita on noin 1100. Tällä olemattomalla rahamäärällä pyöritetään naisvoimistelua. Valitettavasti naisvoimistelijat lopettavat lähes järjestään voimistelun jo tyttöiässä. Vaatimukset tässä lajissa ovat niin kovat.

Suomessa yleisradio tuottaa verovaroin urheilu-uutisia. Aamuisin uutiset ovat lähes järestään sitä, että joku suomalainen jääkiekkoilja on tehnyt maalin jossain NHL:ssä. Tai näytetään välähdys jostain Englannissa pelatusta jalkapallo ottelusta. 

Miksi ihmeessä? Miksi verovaroin tuotetaan tällaista roskaa, joka ei palvele suomalaista urheilua. Miksi ei kerrota niistä urheilutapahtumista, jotka ovat liikuttaneet eniten suomalaisia. 

Se vaatisia luultavasti liikaa vaivaa ja veisi enemmän verovaroja, joten suomalainen julkinen media tuottaa täysin väärää kuvaa siitä urheilusta, jota suomalaiset veronmaksajat harrastaa. 

 

 

Lue kokonaan »

Huippu alkoi opettaa tapojaan

Lisätty 20.11.2014

Tämä blogi on kirjoitettu perjantaina eli 21. päivä vaikka toi kirjoituspäivä väittää toista. Aamulla herätessä ei olo ollut pirteydellä pilattu. Huipulle teki mieli, joten päätin sinne talsia vaatimattoman aamiaisen jälkeen.

Mukaan otin kaksi kelloa, puhelimen, kameran, vesipullon ja kolme tomaattia. Liikuntamyllystä lainaamani kellot, kun eivät tahdo oikein ulkoilmassa toimia.

Tarkoitus oli tehdä huipulle löysä sauvakävely retki. Vein tomaatit ja vesipullon huipulla olevan kaivon päälle ja aloin polkujen kiertämisen vastapäiväään kuten tapanani oli.

Viisi nousua ja laskua, kun tuli täyteen otin ajan ja ihmettelin ajan hyvyyttä. Aikaa oli mennyt, vain 11 minuuttia, kun kuvittelin sitä kuluneen reilusti yli 12 minuuttia.

Olin nimittäin kiivennyt nousut niin hitaasti, että päällä ei tarvinnut pahemmin huohottaa. Olin jokaisen askeleen työntänyt loppuun asti, joten askelpituus oli aika pitkä.

Tavallaan tämä oli kävelyloikkaa ilman loikkaa. Älkää naurako! Näin minä tämän tyyppisen kävelyn tulkitsen, jossa maassa olevalla jalalla voimakkaasti työnnetään eteenpäin ja viedään työntö loppuun asti.

Varoin kuitenkin työntämästä jalkaa liikaa eteen, jotta polvikulma ei kasva liian suureksi. Vastakkaisen käden savuva tulee maahan hieman ennen jalkaa, joten sauvassa on jo "pito päälle ja siten se tukee jalan tuloa eteen.

Nyt tuon sauvan hekisin aikaisemmin, kuin ensimmäisissä huipulle nousuissa, joten sen verran huippu on muuttanut tekniikkaani. Tuon myös sauvan lähemmäksi sitä kuviteltua kulkuni keskilinjaa. Tällä tarkoitan sauvan yläpäätä. Porkan sijainnissa en ole havainnut muutosta.

Tänään tosiaan vedin ylämäet ylös matalilla tehoilla. Huipulla olevan kaivon pystyin kiertämään terävämmin, kun keuhkot eivät huutaneet lisähappea. Samoin alamäkeen lähdin terävämmin ja itse alamäen tulin terävämmin alas.

Myös alhaalla tiellä kääntymiseen käytin uutta tekniikkaa. Vuorotellen käännyin oikean ja vasemman kautta. Sisemmän sauvan löin maahan ja kiersin sen ympäri lähtien nousuun. Ennen olen kävellyt alhaalla pienen lenkin ja sittin suunnannut takaisin mäkeen.

Suraavatkin viiden nousun rypäleet menivät ajallisesti hyvin, joten kun sain 25 kertaa täytteen huomasin rikkoneeni tuoreen ennätykseni ja toiisen kerran nousseeni edellä mainitun määrän alle tunnissa. Kello näytti aikaa 56.35.

Ymmärsin itse huipun vaikuttaneen aikaani. Ensimmäistä kertaa huipun polut olivat hieman roudassa, joten pinta oli kovempi eli nopeampi.

Olen monesti huomannut miten hiekka teiden jäätyminen syksyisin vaikuttaa juoksunopeuteen. Lenkkivauhti paranee reilusti. Siksi varmasti monet tykkäävät juosta päällystetyillä teillä.

Valitettavan moni asfalttikilometrien nielijä on pilannut jalkansa.

Palataanpa huipulle. Olin siis alittanut tunnin rajan lähes kolmella ja puolella minuutilla. Samalla olin ympärtänyt kelin olevan täydellinen ennätyksien syntymiseksi. Maa oli hivenen roudassa. Silti ilman lämpötila oli asteen tai pari plussan puolella.

Vaatteita ei ollut päällä liikaa, pinta oli kova ja pito hyvä. Nyt minä rykäisen viisikymmentä kertaa täyteen yhdessä harjoituksessa ja havittelen samalla kahden tunnin haamurajaa.

Vanhan köppäukon täytti kilpailuvietti ja seuraavat viisi nousua meni alle 11 minuutin. Entinen ennätys alittui reilulla viidellä minuutilla. Olin 25 nousun jälkeen tankannut itseeni ensimmäisen tomaatin.

Tankkauksen perussyynä oli verensokerin laskun estäminen. Diabeetikkona siitä piti huolehtia tämmöisten rasituksien yhtedessä, vaikka kiipesinkin mäen ylös hiipimällä.

40 nousun aikani meni 49 sekunnilla päälle puolitoista tuntia, joten viimeiseen kymppiin minulla oli lähes puoli tuntia aikaa. Haamuraja oli rikkoutumassa, jos en sippaisi täysin. Toinen tomaatti oli jo myös tarkaan pureskeltu tässä vaiheessä. Juonut olin kulauksen jokaisen viiden nousun jälkeen.

Nyt olin tuntemattomilla vesille, jokainen nousu siirsi ennätystäni yhden pykälän ylöspäin. Seuraavat viisi nousua menivät mallikaasti, vaikka nousuvaihe hidastui entisestään. Meinäsi pistää väkisin puuskuttamaan.

Viimeinen vitonen oli ainoa, johon käytin aikaa yli 12 minuuttia ja siihenkin vain karvan verran päälle. Olin 50 kertaa yhden harjoituksen aikana käynyt huipulla ja aika oli 1.54.22,96. Toinen puolisko oli tullut vain minuutin ensimmäistä hitaammin.

Huippu oli opettanut minua tavoilleen. Sinne piti kiivetä hellävaroen. Ryminällä sitä ei valloitettu tai ainakin tämmöisen 100 kilosen köppäukon täytyi nöyrtyä hiipimään jokaista askelta tarkasti ohjaten ylöspäin. Silloin lopputulos olisi nopein. Hitaasti kiiruhtamalla tuli näköjään paras aika.

 

Lue kokonaan »

Amatööri penkkiurheilijan arkistomatka vuoteen 1958

Lisätty 19.11.2014

Kerronpa teille tärkeimmän syyn miksi nämä sivut on avattu ja miksi olen laittanut naamani Facebookiin. Syy on kirjan kirjoittaminen.

Kirjan tekonimenä on tämän kirjoitelman otsikko. Otan nimen parannusehdotuksia vastaan, koska nimi on aika tärkeä asia kirjalle.

Olen kirjaa varten hommannut itselleni Pitäjänuutisten, Länsi-Savon, Urheilulehden ja Suunnistajan vuosikerrat vuodelta 1958. Paperiversioina on Suunnistaja ja Urheilulehti. Sanomalehtien numerot ovat sähköisessä muodossa.

Kirja on hautunut jo useamman vuoden. Varsinaisen kirjan kirjoittamisen aloitin vuosi sitten marraskuun alussa. Kirja alkaa maaliskuun ensimmäisestä päivästä vuonna 1958.  Siitä se sitten etenee päivä kerrallaan lokakuulle 1958.

Olen käynyt materiaalin läpi ja kirjoittanut ylös urheilutapahtumat ja ne urheilutulokset, jotka olen katsonut olevan tarpeen kirjoittaa. Tuloksia on paljon ja myös ihmisiä. Minulla on tekstiä noin 350 sivua ja näiltä sivuilta löytyy yli 2000 henkilön nimet.

 Kirjassa on osioita, jotka voidaan luokitella pelkäksi tuloslistaksi. Aikoinaan ne on katsottu sen arvoiseksi, että ne on lehteen painettu, joten ajattelin niillä voivan olla arvoa myös tänään, vaikka tulokset onkin tehty kauan sitten.

Olen vanha köppänä ja siksi kait olen lukkiutunut tuohon kadonneeseen aikaan, jota enää ei ole. Joissakin piireissä 50-lukua on pidetty vuosikymmenenä, jolloin kärki karkasi suomalaiselta yleisurheilulta.

Minä olen pelkkä amatööri historian tonkija. Olen kuitenkin sitä mieltä, että 50-luku oli Suomen yleisurheilun parasta aikaa. Tosin kriteerini on jotain muuta, kuin olympiavoitot ja muut mitalit.

Mitä hiihtoon tulee, niin pidän Suomen menestystä Lahden maailmanmestaruuskilpailuissa 1958 käsittämättömän hyvänä. Suomi oli kilpailujen ylivoimaisesti paras maa.

Nämä maailmanmestaruuskilpailut ovat syynä siihen, että kirjan alkamisajankohta on ensimmäinen maaliskuuta, eikä 19. päivä, joka on syntymäpäiväni.

Kirjan syntyhistorian yhtenä syynä oli haluni selvittää syntymäni aikaista urheiluelämää ja tavallaan tältä pohjalta kirja jalostui nykyiseen muotoonsa.

Kirjan penkkiurheilijan olen kuvitellut siihen mökkiin, jossa synnyin. Siitä johtuen kirjaan päässeiden tulosten taso vaihtelee sen mukaan kuinka kaukana ne mökistä sijaitsevat ja kuka ne on tehnyt.

Oikeastaan kirjan päähenkilö on Toivolan kylä Mäntyharjun pitäjässä. Kyläseura ja kansakoulu on se oma porukka, jonka kilpailemista seurataan ruohonjuuritasolla. Kylän muutakin tapahtumia mainitaan, jotta lukija saisi hieman kuvaa sen aikaisesta elämästä.

Mäntyharjun Urheilijat -50 on se varsinainen seura johon pitäjän kyläseurat kuuluvat. Tämä on se toinen taso, jota seurataan ja kolmas taso on sitten Suur-Savon piirin vertailu muita piirejä vastaan. Neljäntenä tasona voidaan pitää suomalaisten kilpailemista ulkomaalaisia vastaan ja tämä on ehkä se kirjan kiinnostavin osa niille lukijoille, jotka eivät Mäntyharjulla tai sen naapuripitäjissä asusta.

Täytyy nyt lopettaa tämä kirjoitus, koska kello on jo keskiyön ylittänyt.

 

Lue kokonaan »

Kiirettä pitää

Lisätty 18.11.2014

Kirjoitteluun ei ole ollut aikaa, kun tuo elämä vie mennessään. Tänään on vapaapäivä, mutta sekin on valunut jo iltapäivän puolelle ja huipulle on kiire päiväsaikaan, joten luonto kutsuu ja sauvakävelynautinto. Täytyy kai ottaa, jotain makeaa mukaan, jotta sokerit eivät laske liikaa jos innostuu pitemmäksi aikaa tarpomaan. Jatkan tästä jos aika suo.

Lue kokonaan »

Duunipäivä

Lisätty 16.11.2014

Sunnuntaina yleisurheilun kilpailukausi Myllyssä aukesi. Olimme huonosti valmistautuneet, mitään tarkistuksia ei välineistön suhteen oltu tehty. Kesäisen urakan jälkeen oli ratamaalauksissa puutteita, joita urakoitsija ei ollut korjannut. Aitojen paikkamerkintöjä puuttui, mutta niillä ei ollut merkitystä tässä kilpailussa, koska aitajuoksuja ei ollut.

 Kiertävällä radalla maalin kohdalla oleva kaareva pitkien juoksumatkojen lähtöviiva puuttui. Kopion kaarevuusmitat vastakkaisella puolella olevasta 1500 metrin lähtöviivasta. Sitten vedimme keltaisella teipillä lähtöviivan 1000 metrin juoksua varten. Ei siitä hyvä tullut. Mutta eivät kilpailujärjestäjät valittaneet.

Järjestäjien puolella ei riittävästi valvottu vanhempien liikkumista, joten vanhemmat tietenkin änkesivät keskelle kiertävää rataa ja 60 metrin juoksujen aikana olivat kellomiesten edessä, joten kellomiehet eivät aina valon välähdystä sähköaseesta nähneet.

Välineistön puolella suurin puute oli lanoissa. Oli vain kolme lanaa, joten toisella pituushyppy paikalla joutui pärjäämään yhdellä lanalla. Se on hitaampaa ja raskaampaa, kuin kahdella lanalla tehtynä.

Kilpailujen aikataulu hieman petti. En tiedä kuinka paljon jälki-ilmoittautuneita oli ja olivatko he syypäitä kilpailun venymiseen vai oliko syy jossain muussa.

Kyösti Poutiainen ansiokkaasti hoiti seiväskilpailujen vetämisen ja HKV:n vapaaehtoisporukka vastasi tietääkseni kaikkien muiden lajien läpiviemisestä kuulan työntöä lukuun ottamatta. Kuulassa oli kuitenkin Lasse Kyrö HKV:stä Helsingin Poliisi-voimailijoiden lisäksi toimitsijakaartissa.

Pertti Järvinen oli toimitsijana, kuten on ollut jatkuvasti niin kauan kuin minä tiedän eli 10 vuotta. Pertiltä olen kysellyt vanhoja suunnistuskarttoja, jotta hieman saisin kuvaa siitä minkälaisilla kartoilla suunnistettiin 50- ja 60-luvuilla.

Pertti toi minulle karttoja. Kartat olivat paperikooltaan pieniä, koska mittakaavat olivat 1: 20 000 - 1:30 000. Joukossa oli todellinen löytö vuoden 1963 Jukolan neljännen osuuden kartta. Se kyllä täytyy kehystää ja laittaa seinälle. Järvinen antoi minulle kartat omiksi.

Mies ei ole tainnut vuosikymmeniin enää suunnistaa, vaan on keskittynyt yleisurheiluun ja siinä viimeaikoina suosituin laji on ollut kolmiloikka. Sarja taitaa olla M70 vai onko mies jo siirtymässä ensivuonna seiskavitosiin.

Minä viime kesänä kyselin luettuani vuoden 1958 Suunnistajalehtiä, oliko Pertti mukana nuorten Suomenmestaruusviesteissä kyseisenä vuotena. Vastaus oli kyllä. Pertti oli kahden veljensä kanssa muodostaneet Mellunkylän Kontion joukkueen pojat 20-vuotiaiden sarjan viestissä.

Tänään oli kaunis syksyinen päivä eli oikein sunnuntai-ilma mikä tietenkin sopi sunnuntai päivälle mitä mainiommin. Harmitti hieman, kun ei ehtinyt huipulle.

Lue kokonaan »

Kuulakoulu

Lisätty 14.11.2014

Tänään pidin Helsingin Kisa-Veikkojen aikuisurheilijoille kuulan työnnön opetusta. Alussa oli vain 4 ihmistä paikalla. Kaksi miestä ja kaksi naista. Vähitellen porukkaa lisää ja lopussa niitä oli jo reilusti päälle kymmenen. Osa kavereista tuli seiväskoulun jälkeen.

 

Nykyään on vallitsevana kaksi tyyliä pakitus- ja pyörähdystyyli. Pyörähdys tyyli on niin vaikea, että katson sen opettamisen olevan turhaa ja suoraan sanoen tietoni siitä ovat liian vaatimattomat. Pakittamisessa ongelma tulee liukusiirrosta.

Monet kuvittelevan tarvittavan vain voimaa ja kuula lentää. Kuula ei voimalla lennä, vaikka sitä olisi kuinka jos kuulaa ei osaa työntää. Monesti aikuisurheilijoilla on monia puutteita, joita ei nuorilla ole. Liikkuvuus on yksi asia.

Mikäli liukusiirto on liian lyhyt jää ringistä osa käyttämättä. Siksi olisi järkevämpää käyttää, jotain muuta tyyliä, kuin pakitusta. Minä olen jo viiden vuoden ajan käyttänyt tyyliä, jossa alkuasennossa ollaan vasemman jalan varassa (oikea kätinen työntäjä). Asento suurin piirtein sama kuin pakituksessa alla oleva jalka on vain toinen.

Liikkelle lähtiessä ponnistetaan vasemmalla jalalla taaksepäin ja samalla astutaan oikealla jalalla taakse ringin keskivaiheille. Vasen jalka viedään puulle ja päästään työntöasentoon. Muuten tekniikka noudattelee pakituksen tekniikkaa.

Ennätykseni 6 kilon kuulalla on 12,01 metriä ja askeltekniikalla 12,09. Tosin nämä ovat vanhoja ennätyksiä. Pakitusennätys kai vuodelta 2008 ja askeltekniikan 2011. Välillä oli ongelmia kyynärpään ja olkapään kanssa, joten en pystynyt harjoittelemaan kuulantyöntöä pariin vuoteen. 2014 Helmikuussa työnsin askeltekniikalla 12,04, joten tulostasoni on säilynyt suurin piirtein samana, vaikka voimat ovat vähentyneet ja ikää on tullut lisää. Nyt sitä on 56 vuotta.

Tekniikkani on mielestäni parantunut ja tällä olen voinut kompensoida miehen huonontumista. Tosin tuo 12, 04 tulos oli reilusti muita parempi kaari. Kilpailussa toiseksi pisin taisi olla 11,84. Onnistuminen tuli hyvään paikkaan sillä heltisi elämäni ensimmäinen kuulantyönnön SM-mitali.

Palataanpa tyyleihin. Mikäli koko 213 sentin halkaisijalta olevan ringin vauhtia ei tällä kahden askeleen tekniikalla pystytä käyttämään täytyy ottaa kolmen askelen tekniikka. Siinä lähtö on oikealla jalalla eli ollaan oikean jalan varassa (oikeakätiset työntäjät). Mielestäni askeleiden pituuden pitäisi kasvaa puuta kohti mentäessä.

Monesti tällä tyylillä työnnettäessä astutaan vasemmalla jalalla taaksepäin ja sitten tuodaan oikea jalka vasemman rinnalle tai jätetään se vasemman jalan etupuolelle eli työnnetään vanhalla hevosmiestyylillä sillä erotuksella, että poikittaisesta asennosta poiketen ollaankin selkä työntösuuntaan.

 Myös nuorille ja aloittelijoille suosittelen näitä kahden ja kolmen askeleen tekniikoita. On myös tyylejä joissa lähdetään kahdelta jalalta. Niissä lähtöasennon tasapaino on huomattavasti vakaampi, kuin yhden jalan lähdöissä, joka on erittäin merkittävä asia. Monesti työntö menee pilalle lähdössä tapahtuvan horjahtamisen takia.

Tässä muutama sekalainen ajatus kuulantyönnöstä.

Katselin tuota Suomi-Unkari jalkapallo peliä ja totesin jalkapallon olevan surkea peli. Minusta urheilussa pitäisi olla oikeudenmukaisuutta.  Jalkapallossa tuurilla on liian merkittävä osuus. Hieman sama asia, kuin lotossa. Yleinen käsitys on loton olevan hyvä asia. Tuhannet ihmiset kärsivät siitä Suomessa. Lotto antaa turhia toiveita kymmenille tuhansille ihmisille. Suomessa on miljoonat ihmiset hävinneet lotossa.

Pitäisi palata aikaan 1958 silloin poistettiin veikkausvoitoista 50 000 markan katto

 

 

Lue kokonaan »

Huippupäivä

Lisätty 13.11.2014

Tänään oli aikaa nousta huipulle ja minulla oli ennätys mielessäni. Aloitin kiipeämisen itäistä polkua pitkin. Vein vesipullon huipulla olevan kaivon kannelle. Ensimmäinen nousu meni tahmeasti. Kiirettä ei ollut. Tavoitteena oli käydä huipulla 40 kertaa, joten piti aloittaa varovasti, jotta jaksaa loppuun asti.

Ensimmäiset 5 nousua menivät 50 sekuntia hitaammin, kuin  edellisellä pitkäkestoisella huippureissulla. 20 nousun jälkeen olin enää 9 sekuntia jäljessä edellisen reissun ajasta. 25 nousua meni jo ennätysajassa.

30 nousun jälkeen alkoi jo jalat painaa ja viimeiset nousut tuntuivat raskailta. 40 tuli kiivettyä ja olin tyytyväinen aikaani 1.36.08,58. Kotiini käveltyä mittasin sokerit ja ne olivat 3,6.

Oli typerää tehdä tämmöinen harjoitus pelkän veden avulla. Otin 2 teelusikallista puolukka hilloa ja puolen tunnin päästä sokeriarvot olivat 6,3. Diabeetikon pitäisi olla huolellisempi energiahuollon suhteen.

Nyt huipulle on päästy 333 kertaa, joten täytyy palata tapahtumaan, jossa tehtiin kuuluisia kolmosia. Kysymys ei ole koripallosta niin kuin nuorempi polvi voi luulla. Helmikuun 20. päivä 1952 hiihdettiin lukemat 3.33.33.

Kysymyksessä oli Oslon olympiakilpailujen 50 kilometrin hiihto. Kilpailujen ennakkosuosikki oli Ruotsin pelätty  Mora-Nisse Karlsson. Myös muut ruotsalaiset olivat vahvoja suosikkeja Arthur Herrdin, Anders Törnkvist ja Gunnar Eriksson. Kaksi vuotta aikaisemmin MM-kilpailuissa Ruotsiin oli mennyt nelosvoitto kuninkuusmatkalla.

Suomea edusti 33-vuotias Eero Kolehmainen, johon kansa luotti, vaikka mies oli parin vuoden päästä ikämiessarjalainen. Kolehmaisen adjutantteina olivat Kalevi Mononen ja Pekka Kuvaja, sekä tuntematon Veikko Hakulinen.

Kilpailun aloitti Kalevi Mononen numerolla 1. Kova norjalainen Harald Maartman lähti minuuttia myöhemmin jahtaamaan Monosta. Viisi minuuttia Monosen perään lähti Harald Eriksson neljän vuoden takainen olympiahopeamitalisti.

Heti seuraavana Norjan Olav Ökern ja seuravana hallitseva maailmanmestari Gunnar Eriksson. Siinä oli kahden minuutin sisällä kova kolmikko. Veikko Hakulinen lähti numerolla 17, Mora-Nisse 27, Norjan Magnar Estenstad 32 ja numero 37 Eero Kolehmainen.

Puoleen matkan väliaikapaikalla alkoi ruotsalaisille selvitä heidän miestensä olevan poissa pelistä. Mora-Nisse oli ainoana mukana kärkipäässä kuudentena lähes 4 minuuttia jäljessä kärjessä viilettävää Veikko Hakulisesta. Magnar Estenstad oli toisena ja kolmantena oli suomalaisten suosikki Eero Kolehmainen. Kalevi Mononen täydensi suomalaismenestystä neljännellä sijalla.

Oli hirvittävän raskas vesikeli ja miesten vauhti hyytyi toisella puoliskolla. Yksi mies tuli muita lujempaa Veikko Hakulinen ja maalissa kellot näyttivät aikaa 3.33.33 Eero Kolehmainen kävi sekuntikamppailua toisesta sijasta norjalaisen kanssa. Eero vei hopean 17 sekunnin turvin. Hakuliseen tappiota tuli lähes 5 minuuttia.

Ruotsalaiset romahtivat tässä kilpailussa. Mora-Nisse oli kuudes 3 sekuntia vaille 6 minuuttia Hakuliselle jääneenä. Heidän hallintansa oli hiihdossa päättynyt.

Monille on jäänyt tuo aika mieleen. Tänään on 13. päivä. Laittakaa seuraavaan lottoriviin kolmonen niin on edes yksi oikein tai sitten ei.

Lue kokonaan »

Kirjahyllyni kätköistä

Lisätty 12.11.2014

Uusin uusi kirjaniUusin uusi kirjaniAri Törmä on jälleen ansiokkaasti kaivellut arkistoja ja kirjoittanut kirjan joka valaisee urheilumaailmaa 150 vuotta sitten.

Sanon suoraan, että tutustumiseni kirjaan on ollut pintapuolista. Pyydän kirjoittajalta anteeksi ja vetoan omien haaveiden toteuttamispaineiden aiheuttamaa näennäistä aikapulaa.

Historiaa pitäisi tuntea, jotta olisi edes jonkinlaista vertailukohtaa nykyisyyteen. Siksi tämän laatuisten kirjojen arvo on aivan eri tasolla, kuin ne viihde urheilukirjat, jotka tuntuvat hallitsevan urheilukirjallisuutta.

Tämän kirjan tilastot ovat ajalta ennen vuotta 1866. Tilastojen totuuden mukaisuudesta en uskalla antaa mitään arviota.

 

Tilastot ovat minua aina kiinnostaneet. Yleisurheilutilasto ovat perinteisesti keskittyneet kertomaan yksittäisen urheilijan tekemän tuloksen. Maailmanennätyksillä on ollut valtava mainosarvo ja niitä on monesti verrattu olympiavoittoihin ja maailmanmestaruuksiin.

Etenkin suomalaisesta yleisurheilun arvostuksesta on tullut tuloksien vanki. Monesti nykypäivän tavallisella tallaajalla on täysin nurinkurinen käsitys tuloksen arvosta. Tulosta verrataan maailman ennätykseen tai johonkin lukuun, joka on helposti jäänyt mieleen.

Hyvänä urheilijoina pidetään alle 10 sekunnin juoksijoita 100 metrillä, yli 20 metrin kuulan työntäjiä, kuuden metrin seiväshyppääjiä ja 90 metrin keihäänheittäjiä. Tosin on paljon ihmisiä, joilla ei ole mitään hajua hyvästä urheilutuloksesta.

Urheilijoiden hyvyyden arviointiin on viimeisinä vuosikymmeninä tullut täysin käsittämätön arviointiperuste. Sekunnit ja sentit eivät merkitse mitään ainoa kriteeri on raha.

Ei ole aivan mahdotonta, että joku väittää Suomen parhaaksi urheilijaksi eniten raahaa hankkinutta urheilijaa, koska se on saanut eniten rahaa. Suomen viisain on tietysti Suomen rikkain. Että silleen.

Tulipahan tehtyä maailman huonoin kirja-arvostelu, koska en arvostellut kirjaa ollenkaan. Sitä paitsi en saanut senttiäkään rahaa tästä kirjoituksesta, joten kirjoitus on arvoton.

  

Lue kokonaan »

KALLE PÄÄTALO

Lisätty 11.11.2014

Se taisi olla vuosi 1997, kun olin Pudasjärvellä viettämässä joulua Arskan sukulaisten mökillä. Taisin olla Pudasjärvellä viikon verran. Mökki sijaitsi pienen lammen rannalla lähellä Sotkajärveä.

Tämä Sotkajärvi on todellinen kummajainen. Järven keskellä virtaa Iijoki. Todella keskellä järveä on joki. Tämä tuntui minusta käsittämättömältä.

Iijoki lähestyy järveä koillisesta ja pohjoisesta tulee Hirvasjoki. Joskus vuosia sitten joet ovat virranneet normaaliin tapaan Sotkajärveen. Aikojen kuluessa tulvat ovat tuoneet niin paljon lietettä mukanaan, että Iijoki ei enää pääse järveen, vaan sen uoma jakautuu kahtia.

Oikea haara kääntyy suoraan pohjoiseen ja kiertää pohjoisen kautta järven jatkuen sitten kohti lounasta. Se saa lisäksi Hirvasjoen vedet ja normaalin veden korkeuden aikana nämä vedet eivät käy ollenkaan Sotkajärvessä. Tästä noin kolmen kilometrin pituisesta haaraa kutsutaan Vääräjoeksi.

Iijoen vasen haara puolestaan kulkee kohti etelää puolisen kilometriä ja sitten se kääntyy lounaaseen ja kulkee toiset puoli kilometriä järven läpi. Vasen haara jakautuu sen jälkeen kahtia ja haarat lähtevät eri suuntiin. Molemmat haarat kulkevat keskellä järveä vielä puolisen kilometriä, kunnes vihdoin purkautuvat järveen.

Tämä oli niin sekavasti kirjoitettu, että en ymmärtänyt siitä itsekään hölkäsen pöläystä. Katsokaa kartasta niin ymmärrätte ehkä mitä tällä selostuksella tarkoitin.

Minä tein hiihto reissuja järvelle ja kävin myös etelässä olevalla suurella Jongunjärvellä hiihtämässä yhden reissun. Tämän lisäksi osallistuin Taivalkoskella Taivalvaaran maastoissa hiihtosuunnistuskilpailuihin.

 

Merkittävin asia tapahtui kuitenkin jouluaattona joulusaunassa. Vietimme savusaunan löylyissä nelisen tuntia saunoen ja maistelleen hieman myös miestä väkevämpää. Puhuimme kaiken laista ja jossain vaiheessa juttu kääntyi Kalle Päätaloon.

Nimen tunsin mutta muuta en miehestä tietänyt. Arskan sukulainen Jukka oli koko ikänsä asunut niillä kulmilla ja oli ikänsä selkosessa kulkenut metsällä ja kalassa. Hän oli monta uittoa nähnyt ja tarinoita riitti niin, että saunareissu venyi lähes koko illan mittaiseksi.

 

Kotiin palattuani lainasin Kalle Päätalon kirjoittaman kirjan ja hänen teoksiaan lukemalla kului viisi vuotta. Tänään on Kalle Päätalon syntymäpäivä. Mies syntyi 11.11.1919. Minä sytytän kynttilän tämän suuren edesmenneen kirjailijan kunniaksi.

Lue kokonaan »

Saksalaista laatua

Lisätty 10.11.2014
Lue kokonaan »

ISÄNPÄIVÄ

Lisätty 09.11.2014
Lue kokonaan »