Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

10-ottelun SM-kilpailut Saarijärvellä 11 - 12.7.2015

Lisätty 15.07.2015

Saarijärven uskomattoman kauniilla urheilukentällä kilpailtiin Suomen mestaruuksista ja minä olin mukana.

Lauantaina päivä aloitettiin 100 metrin juoksulla. Minua asia pelotti, koska minkäänlaista pikajuoksuharjoittelua en ollut tehnyt. Olin teipannut vasemman nilkan, koska nilkka tahtoi pettää alta kovassa juoksussa. Reisien revähtämistä pelkäsin myös ja siksi päätin juosta lenkkareilla piikkareiden sijasta. 
Lähdin pystylähdöllä, koska telinelähtöjä en ollut pystynyt tekemään pariin vuoteen. Sainkin hyvän lähdön, mutta siihen se sitten jäikin. Muut menivät menojaan ja minä sain pitää viimeisen sijan ja aika oli hurja 15,55 sekuntia. Vanhuus ei näköjään tule yksin.

Meidän sarjassa nopein oli Timo Rajamäki. Toinen oli Reijo Häyrinen ja kolmas Timo Vähäkuopus. Meitä oli vain neljä urhollista pojat 55 sarjassa kilpailemassa.

Tuulilukemaa en muista. Oletettavasti oli lievä myötäinen ja kun lähtö oli hyvä, niin aika 15,55 sekuntia ei tyydyttänyt ollenkaan.

Timo Rajamäki teki 360 pistettä minuun eroa. Reijo Häyristä olin jäljessä 236 pistettä ja Vähäkuopus piti kolmatta tilaa hallussaan 71 pistettä minun edelläni.

Mitään kipuja ei juoksun aikana ollut esiintynyt, joten paikat olivat säilyneet ehjinä. Se oli pääasia, sillä yhdeksän lajia oli vielä jäljellä.

Toinen laji oli pituushyppy. Taivaalla oli pyöriskellyt tummia pilviä ja eipä ollut ihme, että alkoi sataa. Minä olin jättänyt sadetakin autoon, joten piti lähteä hakemaan. Aikaa tuhraantui ja pituushyppyihin valmistautuminen jäi lyhyeksi. 

Minulla ei ollut minkäänlaista etukäteen valmisteltua askelmerkkiä, joten asetin merkin 25 metrinn kohdalle ja yritin siitä sitten sovitella askeleitani lankulle. Sateessa ja sadan metrin juoksun jäykistämänä ei juoksu kulkenut ja siirtelin merkkiäni edes takaisin saamatta askeleitani sopimaan lankulle.

Kilpailu alkoi ja ensimmäiseen hyppyyn jouduin sipsuttamaan, jotta ponnistuskohta olisi edes sinne päin. Vauhti jäi hiljaiseksi ja vaikka ponnistus oli kohtuullinen oli tuloksena vain 367 senttiä. Nyt oli kuitenkin tulos, jota saattoi keskittyä parantamaan.

Toisen hypyn vauhti oli suunnilleen samanmoinen. Nytkin sain tuloksen 371 senttiä. No olihan siinä parannusta 4 senttiä. Yksi vaivainen hyppy oli jäljellä ja sillä olisi onnistuttava. Kolmannessa hypyssä aloitin hieman kovemmalla vauhdilla. Ennen lankkua jouduin jälleen sipsuttamaan ja tulokseksi tuli 367 senttiä. Toinenkin laji oli mennyt penkin alle, joten mieli ei mettä keittänyt. 

Tämä laji oli vielä 100 metrin juoksuakin huonompi. Timo lisäsi eroa 394 pisteellä ja Reijo 360 pisteellä. Timon ja Reijo olivat menneet pisteissä jo menojaan ja niin näytti tekevän myös Timo Vähäkuopus. Sillä Tämä laji tuotti hänellä 200 pistettä minua enemmän, joten olin jo 271 pistettä Timoakin jäljessä.

Ennen kolmannen lajin alkua oli pitkä tauko. Kävin juomassa kahvia ja söin voileivän. Ehdin ottaa aika monta harjoitustyöntöä ja sadekin oil lakannut, joten olosuhteet olivat paranemaan päin. 

Keskityin ensimmäiseen työntöön ja työntö onnistui yli odotusten. Tulos oli 10,79 mentriä. Miesten 55-vuotiaiden sarjassa kuulan paino on 6 kiloa, joten ei meidän tärvinnut normaalia miesten kuulaa pukata. Miehet työntelevät 7,26 kilon painoista kuulaa.
Olin jo tehnyt heti kättelyssä kesän parhaan tuloksen. Toisin olin tällä kaudella kilpaillut vain kerran. Nuo kilpailut olivat Helsingin Eläintarhassa järjestetyt SM-kilpailut. Siellä oli työntöni jääneet kolmeen ja sijoitus oli ollut kymmenes tuloksella 10,34 metriä. Siihen pettymykseen nähden tämä oli loistotulos. 

Aloin jo haaveilla 11 metrin rajan rikkomisesta. Ne haaveet olivat turhia. Kaksi seuraavaa työntöä epäonnistuivat ja ensimmäisen kierroksen tulos jäi voimaan. Vuosi sitten olin työntänyt peräti 11,11 metriä, joten kolmas peräkkäinen laji meni vuoden takaista huonommin.

Kuulassa olin toinen. Timolle hävisin kuitenkin metrin, joten hän oli jo 836 pisteen päässä. Reijoa sain kiinni 76 pisteellä ja Timoa 176 pisteellä. Timon johto oli kutistunut 95 pisteeseen.

Seuraavana vuorossa oli korkeushyppy. Muutamat harjoitushypyt antoivat toivoa hieman paremmasta, kuin mitä ennakkokaavailuissa olin arvellut. Painoa minulla oli 98 kiloa, joten se ei suosinut korkeushyppyä.

Aloitin kilapailun 120 sentin korkeudesta ja selvitin sen ensimmäisellä. Nyt oli tulos, joten jätin seuraavan korkeuden väliin. Otteluiss korotuksien suuruus on kolmen senttiä. Rima oli 126 sentin korkeudessa, kun minulla oli seuraava vuoro. Ensimmäisellä en onnistunut mutta toisella yrityksellä selvisin rimasta ylitse. 

129 senttiä meni myös toisella ylitse, joten tämä oli ensimmäinen laji, jossa olin parantanut tulostani vuoden takaiseen kilpailuun nähden. Seuraava korkeus oli 132 senttiä ja rimaa heiluttaen ylitin senkin. Tämä oli jo jotain peräti viiden sentin parannus vuoden takaiseen, vaikka paino oli suurin piirtein samoissa vuoden takaiseen nähden.

 

 

Ensimmäisen päivän viimeinen laji oli 400 metrin juoksu. Jalat olivat päivän rehkimisestä aivan jäykät, joten paniikkimaisissa tunnelimissa odottelin juoksun alkua.

Laukaus pamahti ja läksin kiihdyttämään vauhtia nelosradalla. En ehtinyt montaa metriä juosta, kun Reijo Häyrinen paineli pitkällä askeleella ohitse kolmos rataa pitkin. Myös kakkosradan mies ohitti minut jo ensimmäisessä kaarteessa, joten jäljellä olevan kaarteen tasoituksesta huolimatta olin jo muita jäljessä. 

Polvia särki ja juoksu oli jäykkää. Takasuoralla vastatuuli oli vielä harmina, joten tuntui siltä, että vaappuisin paikallani. Muut pakenivat edelläni aivan toista vauhtia kuin meikäläinen. Takakaarteessa sain rauhassa juosta yksikseni. Loppusuoran auetessa näin muiden jo olevan lähes maalissa. 

Maalisuoralla juoksu aukeni. Mutta keuhkot huutivat happea, joten hirveeseen kiitoon en suoralla päässyt. Lopun ansioista aikani oli 79,52 eli alitin 80 sekunnin rajan. Ainoastaan korkeudessa olin päässyt parempaan tulokseen kuin vuosi sitten, joten päivä oli pettymys.

Sunnuntai-aamu oli viileä. Se ei menoa haitannut. Minua nukutti ja torkuin  auton penkillä vähän liiankin pitkään, joten valmistautuminen päivän ensimmäiseen lajiin jäi vaillinaiseksi. Aitajuoksulla aloitettiin. Me M55-sarjalaiset juostaan 100 metrin aidat, jossa aitaväli on 8,5 metriä. Aitakorkeus on 91 senttiä. Oikea polveni oli kipeä enkä uskaltanut juosta oikea jalka edellä aitojen yli, joten minun täytyi aitoa väärinpäin eli huonompi jalka edellä.
Parhaimmillani minä pystyin aitomaan välit neljällä askeleella, joka tarkoitti sitä että aidan yli ensimmäisenä menevä jalka vaihtuu jokeisella aidalla. Nyt en uskaltanut moiseen ryhtyä, vaan suunnitelmanani oli aitoa välit viidellä askeleella. Tämä hidastaa juoksua, koska joutuu ottamaan niin lyhkäisiä askeleita. 

Verrytellessä huomasin aitaylityksessä tyylirikon. Kädet menivät väärinpäin. Jostain syystä en osannut aitaa ylittäessäni hidastaa käsien liikettä ja kun tulin aidalta alas oli etummaisen jalan puoleinen käsi myös edessä. Harmittelin sitä ja yritin muuttaa tilannetta, koska tiesin rytmin kärsivän moisesta sekasikiöaitomisesta. 

Läksimme matkaan viisivitoset ja viiskymppiset samassa erässä. Rajamäki, Häyrinen, Vanhanen ja Siimes menivät menojaan. Minä suoriuduin aitojen ylittämisestä kohtuullisesti ja pidin yhden oman sarjalaisen ja yhden viisikymppisen takanani. Aika oli hyvä 22,17 ja olin siihen tyytyväinen.

Toinen laji oli kiekon heitto. Meillä kiekon paino oli 1,5 kiloa. Olin koko kesän aikana heittänyt kiekkoa vain yhdessä kilpailussa ja harjoittelujen määrä oli nolla. Eltsussa SM-kisoissa sain kiekon lentämään 30,18 metriä. Nytkin tavoitteena oli saada tulos alkamaan kolmosella.

Ensimmäinen heitto oli reilut kaksikymmentä kahdeksan metriä. Tulos oli ja kaksi heittoa oli jäljellä, jolla voisi tulosta parantaa. Toinen heitto kantoi 29,85, joten lähelle rajaa pääsin. Kolmas heitto epäonnistui, joten toisen kierroksen tulos jäi voimaan.
Ei alkanut kolmosella tulos. Silti täytyy olla tyytyväinen, koska harjoittelua ei ole ollut.  

Kolmas päivän laji oli seiväshyppy. Olin ehtinyt tehdä jopa mutaman hyppyharjoituksen. Tiesin kuoppaan pääsemisessä olevan ongelmia. Mikä tärkoitti sitä, että pääni yritti pakottaa minun ponnistamaan liian läheltä kuoppaa.

Aloitin jo kahdesta metristä ja yritin löytää oikeat askelmerkit. Jotenkuten pääsin kuopaan ja yli riman. 240 sentin korkeus tuotti vaikeuksia ja minun täytyi lisätä vauhtia, jotta hyppy ei katkeisi. Mies rupesi väsymään ja siirsin rohkeasti askelmerkkiä lähemmäksi ja onnistuin saamaan tulokseksi 260 senttiä. Siihen sai olla tyytyväinen. Painoa sentään on 98 kiloa.

Keihäs oli melkoinen pettymys vaikka olin osannut varutua siihen. Harjoittelua ei ole ollut ja minun olkapääni ovat niin jäykät, ettei niillä rentoa heittoa saa. 24 metriä ja risat oli tulos. 

Viimeinen laji oli 1500 metrin juoksu. Läksin  tallustelemaan tätä maratonmatkaa. Iskeydyin vanhemman miehen matkaan ja juoksi 600 metriä miehen peräss. Mies oli 80-vuotias ja juoksi kauniisti. En koskaan ole nähnyt kenenkään sen ikäisen juoksevan niin hyvällä tekniikalla. Mies oli tekemässä uutta Suomen ennätystä omassa sarjassaan ja teki sen. Me paineltiin ensimmäiset 600 metriä viiden minuutin kilometrivauhtia. 

Hieman sain kiristettyä vauhtiani ja ohitin tämän yli 20 vuotta vanhemman miehen. Loppuaikani oli 7.22 ja risat. Väsyneelle miehelle oli myös kova homma ajaa Jyväskylästä Helsinkiin. Kaikkiaan oli hyvillä mielin, vaikka tulokset olivat surkeita. Päätin tulla seuraavana vuonna myös mukaan ja harjoitella kaikista terveysongelmista huolimatta sen verran, että pisteitä tulee ainakin 500 enemmän. Nyt jäin harmittavasti reilut 10 pistettä alle 4000 pisteen.