Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Makuupussin tarinaa

Lisätty 15.12.2014

Tarina kahdesta nukutusta yöstä vuonna 1995

Vuoden 1995 syksyllä läksin Merikarvialle yösuunnistus kilpailuihin. Kisat meni miten meni. Pääsin yöllä Matinkylän Akilleksen miesten kyydissä Espoon keskukseen. Rautatieaseman Turunpuoleissa päässä oli ruuspuskia, joiden lomaan levitin makuupussin ja nukuin pussissa muutaman tunnin, kunnes aamujunalla pääsin Helsinkiin.

TUL:n kilpailusta sain paikan SM-yöhön M35-sarjaan. Kilpailut Käytiin Tampereen Teiskon lentokentän ympäristössä. Se taisi olla syyskuun viimeinen viikonloppu ja minä olin oman sarjani toiseksi viimeinen lähtijä. 

Rata oli aivan liian vaikea minun taidoilleni ja sain tosissaan keskittyä, jotta löytäisin rastit. Yö oli kylmä, pakkasta muutama aste. Huomasin juostessani, kuinka muutamat lätäköt olivat riittessä ja ratisivat jalkojen alla. Kahden tunnin jälkeen sain jo taistella kunnolla pitääkseni itseni lämpimänä. Olin hiestä märkä ja väsynyt. Jouduin monesti pysähtymään ja lukemaan karttaa tarkasti, jotta en hukkaisi itseäni. 

Rastit eivät löytyneet suoraan, vaan tuli kiemuroita. Selvisin radasta lävitse hieman alle kolmessa tunnissa ja taisin taas kerran olla kilpailussa viimeinen. Pesupaikalta oli kaikki lämmin vesi loppunut, joten pesin vain naamani ja vaihdoin kuivat vaatteet ylleni.

Poikien kyydissä pääsin Tampereen rautatieasemalle ja lämmityslaite oli autossa täysillä, silti tärisin koko matkan. Rautieaseman luona olevassa puistossa oli snakari josta ostin lihapiirakan ja sitten levitin makuupussin puistoon. Vasta pussissa elimistö lämpeni.

Oli lauantain ja sunnuntain vastainen yö, joten ihmistä liikkui sielä sun täällä. Silti nukuin kuin tukki. Aamulla herättyäni menin rautatieaseman vessaan siistiytymään. Naama oli suolassa, vaikka yöllä olin kylmällä vedellä sitä huuhtonut. Vessaan tuli alanmies ja korkkasi vodkapullon. 

Mies tarjosi minulle ryyppyä. Luuli minua kai kodittomaksi alkoholistiksi. Olin varmasti rasittuneen näköinen. Kieltäydyin kohteliaasti. Mies otti pitkän ryypyn ja katsoi minua sitten uudestaan. Sä olet vielä hyvässä kunnossa, mies sanoi. Pidin naamani peruslukemilla, vaikka kehut oli aiheuttaneet pientä hykertelyä sisimässäni. Et varmaan osaa kuvitellakaan, että olen viime yönä juossut kolme tuntia metsässä, mietin mielessäni.

Mies siirtyi toiseen aiheeseen ja noukki povitaskustaan paperinivaskan. En minäkään mikään persaukinen ole ja työnsi paperit naamani eteen. Perunkirjoituspapereissa pesän summa taisi olla 16 miljoonan mummon markan luokkaa. Miehen osuus oli noin kaksi miljoonaa.

Mies selitti tarinaansa: Olen perheen mustalammas, eivät saaneet minua perinnöttömäksi. Nämä jäivät tarinasta mieleen. Sitten mies siirtyi tulevaisuuden pohdintaan. Minulla on kaksi tytärtä, ostan niille asunnot ja loput... Mies teki kädellään laajan kaaren. - Menevät tuohon mäelle.

Ymmärsin miehen käden heilautuksen tarkoittavan suomeksi sitä, että kurkusta alas. Sanoin asiaan oman kommenttini, joka sai miehen säpsähtämään. Sinä et selviä tuosta hengissä. Mies katseli kasvojani ja sitten hänen ryhtinsä hieman nuokahti. En selviäkkään.

Siihen se keskustelu oikeastaan päättyi. Mies oli nauttinut pullosta jo kolmanneksen ja nousuhumala sieppasi matkaansa.

Minä poistuin paikalta ja menin  nauttimaan aamiaista asemaravintolaan. Kahdeksan paikkeilla lähti juna kohti Rovaniemeä ja junamatka meni torkkuessa aina Ouluun saakka. Sitten valpastuin, katselin maisemia loppumatkan ja mietin meitä olevan moneen junaan.