Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Yö parvekkeella

Lisätty 06.12.2014

Viime yön nukuin parvekkeella. Tuli siinä samalla muisteltua vanhoja. Nukuin nimittäin makuupussissa, joka minulla on ollut kaksikymmentä vuotta. Pussissa on tullut nukuttua monissa paikoissa.

Opiskelin Rovaniemellä vuosina 1992-96 ja tuli siinä samalla hieman kierrettyä Lappia. Yksi reissu oli Ylläkseltä Leville. Ensimmäisenä päivänä kiivettiin Ylläsjärven puolelta Ylläksen huipulle ja laskeuduttiin toista puolta alas. Mentiin Varkaankuruun ja yövyttiin siellä olevalla laavulla.

Laavun eteen oli kivistä ja betonista muurattu tulisija, jossa pojat polttivat puita koko yön, koska eivät tarenneet  makuupusseissaan. Muistini mukaan ei se yö kovin kylmä ollut ja minulla oli kuuma omassa pussissani.

Siitä sitten talssittiin suoraan soiden poikki Aakenustunturille ja siellä nukuttiin Porokämpässä seuraava yö. Kolmantena päivänä sitten käveltiin Leville ja tultiiin sieltä Rovaniemelle.

Talvella hiihtoloman aikaan läksin Rovaniemeltä hiihtämään Kemijärvelle. Minulla oli 265 senttiset Lahdenperät alla ja perässä vedin lasten pulkkaa ja vetoaisoina olivat toiset sauvat.

Läksin heti perjantaina koulun jälkeen hiihtämään. Asuin Rantavitikalla ja siitä ensimmäiseksi Kemijoen ylitse Ounasvaaran kautta Sierijärvelle. Sitten Jokkavaaraan ja taas mentiin Kemijoen ylitse Oikaraisen kohdalta. Jyrhämävaaran eteläpuolelta hiihtelin Perälammen päähän, josta suuntasin kohti Körkkölää.

Tämä Körkkölä on autiotupa, jolle me oltiin annettu nimeksi Körkkölä, koska vieraskirjassa luki monta kertaa Körkkölöiden nimi. Tupa taisi olla yksityisten pitämä ja joskus siinä oli joku metsuri asunut.

Tämä autiotupa sijaitsi noin puolitoista kilometriä etelään Sotkajärvestä keskellä Jänkhää. Ensimmäistä kertaa siellä käytyämme ihmettellimme sitä, että Elite oli tuvan pihassa. Tuvalle ei nimittäin ollut tietä. Tietääkseni tämä on ainoa autiotupa, jossa on autoetu ja pyöreä paskahuussi. Kaiken lisäksi paskahuussi oli korkea rötiskö, joka heilui niin, että siellä ei uskaltanut antaumuksella töräyttää.

Tänne minä ensimmäisen iltana hiihdin ja seuraavan aamuna jatkoin kohti itää. Huomasin ylämäkien olevan raskaita hiihtää, koska sukset olivat niin pitkät, ettei niillä voinut haarakäyntiä mennä ja pulkka kiskoi vielä miestä kokoajan alaspäin. Piti sauvojen varassa mennä sentti kerrallaan ja siinä tuppasi hiki tulemaan.

Oli oikea kevättalven myräkkä, lunta satoi ja tuuli reippaasti. Onneksi minulla oli myötätuuli, joten kasvoihin ei lunta satanut. Nautin hiihtämisestä, vaikka rankkaa se oli umpihangessa hiihtää.

Seitsemän tunnin urkan jälkeen olin päässyt Vanttausjärven itärannalle, jossa minua piti odottaa tukkikämppä. Karttani oli kuitenkin vanhentunut ja suunnilleen kämpän kohdalla oli kesämökki.

Oli jo hämärää, kun siinä mökin pihassa raattailin: Mitäs nyt? Tulin siihen tulokseen, että jos jokin piharakennus on auki, niin nukun siellä ja säästän sen parin kolmen tunnin työn mikä tarvitaan, jos meinaa hangessa nukkua.

Saunan ovi ei ollut lukossa, joten sinne minä majoittauduin kimpsuineni ja kampsuineni. Lauteet olivat vain puolitoistametriset, joten niille minä en pitkäkseni mahtunut. Lauteiden ulkopuollakaan ei lattialla ollut tilaa, joten ainoa paikka majoittua oli lauteiden alle.

Sinne minä tein leirin ja levitin telttapatjani ja makuupussini. Tein tulet uuniin ja aloin valmistaa trangialla ateriaa lauteiden alla. Minulla oli kolme kyljystä, jotka minä siellä paistoin.

Nämä saunan lauteiden alla syödyt kyljykset on paras ateria mitä minä milloinkaan olen syönyt. Vieläkin tulee vesi kielelle, kun niitä ajattelen. En tiedä miksi ne niin hyvältä maistui. Nälkä on ehkä yksi syy sillä en ollut raaskinut seitsentuntisen taipaleen aikana pysähtyä aterioimaan. Mitä vähän suklaata ja rusinoita olin napannut välipalaksi.

Tällä reissulla en Kemijärvelle hiihtämällä päässyt. Minulla oli semmoinen uhkavaatimus, että sunnuntai-iltana kuuteen mennessä minun piti ilmoittaa itsestäni tyttöystävälleni. Niinpä menin yhteen taloon matkan varrella ja soitin hänelle.

Tyttöystäväni oli Kemijärveltä kotoisin ja silti hän oli paniikissa jänghällä hiihtämisestäni, että pakotti minut keskeyttämään matkan ja niin minä sitten loppumatkan tulin kiltisti auton kyydissä.

Näitä reissuja makuupussini kanssa on vaikka kuinka paljon. Kunto on vaan nykyään niin huono, että jo kirjoittaminen ottaa voimille, joten kerrotaan toisella kertaa lisää.