Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tammikuun hiihtokilometrit olivat 74 kilometriä ja aikaa oli kulunut 15 tuntia 47 minuuttia. Ei siinä hirveää vauhtia ole pidetty. Kaikki kilometrin on hiihdetty eräsuksilla ja mukana on jonkin verran umpihankihiihtoa.

25.1.2016 oli jo kymmenes hiihtoreissuni tänä talvena. Hiihdetty reitti näkyy alla olevasta kuvasta. Aamulla oli satanut uutta lunta, joten koko luomakunta oli saanut lisää valkoista. Pakkasta oli vain pari astetta, kun illalla läksin kotipihaltani hiihtämään. Orpaanporras oli jo saanut hienoisen sepelipeiton ja Myllypuron tie oli ruskeana, kun suola, kura ja lumi olivat tehneet oman keitoksensa. Heti kättelyssä hiihdin 100 metrin pätkän umpihankea, kun auramies oli levittänyt Harakkamyllyn tien vieressä kulkevalle pyörätielle, niin vahvan sepelikerroksen, että siinä ei pystynyt hiihtämään. Sepeli oli 100 prosentin varmuudella levitetty koko pyörätien leveydelle, jotta mitenkään ei auratulla osalla voinut hiihtää. Lisäksi penkka oli puskettu niin epätasaisesti ja sielläkin oli sepeliä ja likaista lunta, joten hiihdin reilusti metsän puolella. Myllärintien ylitettyäni umpihankihiihto jatkui sillä erolla, että alla oli vanha latupohja, jonka olin itse tehnyt ja se avitti menoa kohtuullisesti. Hallainvuoren tien ylitettyäni pääsin ulkoilutiella ja siella olivat innokkaat hiihtäjät tehneet ladun jota pitkin läksin hiihtämään. Pohjoisen kautta kiersin kallioisen Hallainvuoren metsän ja Viikinojan puistoon oli ajettu latu ja sitä minä hiihdin nautinnolla, keli oli mieluinen. Hiihto jatkui siltaa pitkin Viikinojan yli ja sitten ylitettiin Patteripellonraitti ja oikastiin peltoa pitikin suoraan Viikin tieltä erkanevaan Saunapellonpolun risteykseen.

Kotvasen  joutui odottamaan, jotta pääsin tien ylitse. Autoja oli tiellä ihan turhan paljon. Pieni pätkä tietä ja sitten keskeltä peltoja minä hiihdin umpihangessa kohti Vanhan kaupungin lahtea. Pääsin Vanhankaupungin selän pohjoispuolella kulkevalle ulkoilutielle ja siellä kävi vilske. Hiihtäjiä tuli ja meni, vaikka oli hämärää ja reitillä ei ollut valaistusta. Osalla hiihtäjistä oli himmeät otsalamput, joiden valot tuikkivat siellä sun täällä. Hiihdin kohti Herttoniemeä Vanhan kaupungin lahden reunalla kulkevaa ulkoilureittiä pitkin.

Saavuin Kipparlahdensilmukalle ja alikulkua pitkin talsin sukset jalassa Itäväylän alitse. Tarkoitus oli mennä Kipparlahdenkujan kautta merelle Amiraali Cronstedin rantaan. Merellä oli vettä, joten rupesin viistosti kipuamaan Kipparvuorelle. Kipparvuoren kalliota pitkin hiihdin kallion toiseen päähän ja laskeuduin Suolakivenkadun viereiselle pyörätielle. Sepelin levittä oli ruikauttanut sinne jyväsensä, joten hiihtelin penkan päällä Amiraali Cronstedtin torille. Olipa toripahanen saanut hienon nimen. Talviasussa olevaa toria en edes toriksi tunnistanut.

Torin jälkeen Suolakivenkatu kääntyi itä-koilliseen ja Suolakiven kujan kohdalla suunta puuttui etelä-koilliseksi. Oikaisin hieman mutkaa hiihtämällä umpihangessa pätkän verran. Simpukkakarinkadun yli talsin ja kiersin Laivalahden pohjukan. Pääsin Laivalahden puistotielle, jota saatoin sen reunassa hiihtää kohtuullisen mukavasti. Laivalahden kaarta läksin oikealle ja taitoin sitten Margareetankujalle. Matka eteni kujalta Margareetanpolulle ja sitten viheraluetta hyväksikäyttäen saavuin Linnanrakentajantien ja Abraham Wetterin tien risteykseen. Wetterintien vartta hiihdin Johan Sederholmin tien risteyksen ylitse ja sitten kurvasin ysi ja yksitoistatalon välistä kohti Porolahtea. Lahden rannassa pääsin ladulle ja pääsin taas nauttimaan hiihtämisestä. Strömsinlahdessa laitureiden kohdalla oleva ulkoilutie oli tappajasepelillä päällystetty, joten yritin löytää hiihdettävämpää reittiä. Hedvikin rantapolun vieressä oli latu, jota pitkin pääsi taas nautiskelemaan. Siitä sitten läksin seurailemaan Mustapuron vartta kohti pohjoista. Tulisuontien ylitse ja sitten seurailin Marjaniemen siirtolapuutarhan länsireunaa. Pääsin Hiidenkirnunrinteen kautta Itäväylän eteläpuoleiselle pyörätielle, jonka penkalla pystyin jotenkuten hiihtämään Kevyenliikenteen siltaa pitkin Itäväylän ja Varikkotien pohjoispuolelle. Taas oltiin Mustapuron varressa ja siitä sitten koulun vierestä. Kurvasin kohti pohjoista ja kotia kohti. Matkaa tuli kaikkiaan 14,71 kilometriä ja aikaa kului kolme tuntia ja yksi minuutti.

Talvet 2014 ja 2015 meni ilman että olisin metriäkään hiihtänyt. Talvella 2012 -13 asuin Vuosaaressa ja se talvi oli elämäni työmatkahiihtotalvi. 55 kertaa hiihdin Vuosaaresta Myllypuroon tai takaisin. Yhdet sukset kuluivat kelvottomiksi, koska kokonaan hiihtämällä väliä en päässyt muuta kuin lumimyräkän aikana. 

Pienenä, kun asuin Mäntyharjun Toivolan kylässä tuli monesti hiihdettyä koulumatkat. Siinä vitonen tuli hiihtoa päivässä.  Toisella ja kolmannella luokalla ollessani opettajanani oli Martta Hakkarainen ja hän otti välituntisin hertäyskellolla aikaa, kun hiihdimme kolun pihapiirissä olevaa latua ympäri. 

Iltaisin hiihdin joskus kilpaa itseni kanssa. Minulla oli kolmet sukset ja tein umpihankeen ladut ja otin aikaa sen kiertämiseen. Lenkkisuksilla hiihtäessäni oli usein Vjatseslav Vedenin Neuvostoliitosta. Minulla oli myös Karhun  valmistamat leveät sidesukset. Niillä hiihtäessäni oli yleensä norjalainen, joko Ole Ellefsäter tai Odd Martinsen. Järvisen sidesuksilla olin suomalainen. Eero Mäntyranta tai Kalevi Laurila. Luorasen talon kohdalla tien toisella puolella oli hiekkakuoppa, jonka reunoilta pompin suksilla kuoppaan ja monesti katkasin sukseni. Naapurini Siltalan Seppo oli timpuri ja veneentekijä. Hän yleensä korjasi katkennet kannat tai katkenneen suksenkin. Monasti hän ei edes ottanut maksua työstään.

Koulussa meidän luokan paras hiihtäjä oli Vehmassalon Juha ja Herrasen Juha oli toiseksi paras.  Minä kilpailin Kiviahon Tapion, Reposen Velin ja Lyytikäisen Matin kanssa siitä kolmannesta sijasta.

 

Iivo voitti tänään Rukalla hiihtokilpailun, joten sen kunniaksi minäkin avasin nämä sivut. Tyhjiä nämä vielä ovat. Toivottavasti tulee lunta, jotta minäkin pääsen hiihtämään.

Nyt sitä lunta on tullut tänne Etelä-Suomeenkin. Kaivelin hiihtovarusteita esiin, toista monoa ei löytynyt. Jäi joulu hiihtämättä. Viime talvena, kun ei lunta ollut jäi väliin koko talvi. 

Toissa talvena asustelin Vuosaaressa ja 55 kertaa hiihdin talven aikana työmatkan Myllypuroon tai takaisin. Siitä olen ylpeä. Elämäni ennätyksellisin työmatkahiihtotalvi.