Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

 

15.8.2017 Olin mukana firmaliigassa. Liikuntaviraston joukkue oli F-sarjassa ja ihme kyllä voitimme tämän ensimmäisen osa-kilpailun. Kaiken lisäksi oli henkilökohtaisissa tuloksissa toinen. Jarkko Rantanen oli kymmenes ja meidän virolaisvahvistus Meelis 16:s. Olin kyllä ihmeissäni ja onnellinen sioituksestani.  Ikää on meikäläisellä 59 vuotta ja painoa 100 kiloa. Kunto todella surkee, siitä huolimatta tarkalla suunnistuksellä selvisin tuommoiselle sijoitukselle.  Muut pummaili, joten meikäläinen köpötteli joukkueelle 99 pistettä.

Jälleen yksi juokola on takana. Lappeenrannassa 2016 ei Liikuntavirasto saanut monien yhteensattumien takia joukkuetta kasaan. Joukkue oli kuitenkin ilmoitettu, joten minä ainoana joukkueesta olin paikalla. Kulunut vuosi oli ollut taas vaikeuksia täynnä. Korva rupesi olemaan kunnossa.  Marraskuussa 2015 halkesi Peroneus Previs jänne oikeasta jalasta. Se esti aeroobisen liikunnan ja ennen Jukolaa oli minulla jalkaisin tehtyjä etenemisiä vain 15 kilometrin verran. Niinpä päätin ottaa Juokolan 10,7 kilometrin  avausosuuden rauhallisesti ja kävellä koko matkan. 

Siellä sitä seisottiin lämipimässä vesisateessa lähes 1700 muun lähtijän seurassa. Lähtönumero oli 1466 ja edellisessä rivissä edessäni seisoi Sami Jauhojärvi, joten olin hyvässä seurassa. Minulla on ikää 58- vuotta ja painoa oli 104 kiloa, joten en ollut porukan kovakuntoisin. 

Lähtöviitoituksella juoksin porukan hännillä lähes koolle asti. Sen jälkeen en enää juoksuaskelta ottanut. Suunnistus sujui lähes virheettä. Yhdellä väärällä hajonnalla kävin ja yhdellä välillä ajauduin väärälle uralle, joka aihutti noin sata metriä ylimääräistä matkaa. Laiskuuttani kiersin yhden rastivälin tietä pitkin ja hävisin siinä ainakin viisi minuuttia. Kaikkiaan aikaa kului osuudelle minuutin päälle kolme tuntia. 10 henkilöä jäi tulosluettelossa taakseni, yhdeksän keskeytti ja 13 hylättiin. Sijoitukseni oli vaihdossa 1651. Kahdeskymmenes ensimmäinen jukola tuli "juostua".

Ensimmäinen rastini oli numero 91. Helppo rasti. Ensin tarvittiin koolta puskan läpi tiellä ja sitten tietä pitkin ensiapurastin kohdalle, josta metsään suunnalla. Matkaa rastille oli 2057 metriä ja minulta kului matkaan aikaa 30:13. Nopein oli rastilla käynyt 19:55 ennen minuoa ja kaikkiaan tällä rastilla kävi ensimmäisellä osuudella 549 henkilöä ja minä olin 530 nopein. Ensimmäisen osuuden nopein Ruotsin Jerkker Lyser oli eri hajonnalla. Hän leimasi ensimmäisen oman ensimmäisen rastin joka oli numero 103. Se sijaitsi 100 metriä luoteeseen minun rastistani. Hän oli rastillaan ajassa 10:42.

Osuuden toiseksi nopein Haldenin Antonio Martinez Perezin ensimmäinen rasti oli numero 119 ja rasti sijaitsi minun rastistani noin 130 metriä etelään. Perez kävi rastilla ajassa 12:27 ja oli jäljessä ensimäisenä rastilla leimanneesta 2:07 ja sijoitus oli 22. Alku ei ollut lupaava Haldenin aloittajalla. Tämän rasti 119 nopein oli Angelniemen Ankkureiden Miika Kirmula ja hän tuli vaihtoon kolmantena ensimmäiseltä osuudelta. Miika leimasi ykkösellä ajassa 10:14. Kirmula oli omalla ykkösellään 28 sekuntia ennen, kuin Lyser leimäsi 220 metrin päässä luoteessa olevalla rastillaan.

Osuuden neljänneksi nopeimmalla Simon Hodlerilla oli sama ykkönen minun kanssa. Hän oli vaihdossa lähes kaksi minuuttia Lyserin jälkeen ja ykkörastilla ajassa 11:39. Hän oli 1:29 jäljessä rastilla ensimmäisenä käyneestä ja yhdeksäs rastin  leimaaja. Vähän minua ihmetyttää nämä rastilla käyneitten ajat. Mikäli kärki tuli rastille kiertämällä mäen pohjoisesta oli rasti 103 selvästi lähimpänä ja rasti 119 keikista kauimmaisin. Rastilla 91 leimattin ensin, neljä sekuntia myöhemmin rastilla 119 ja rastilla 103, vasta 32 sekuntia 91 rastilla tapahtuneen leimauksen jälkeen.  Hiidenkiertäjien Mikko Patana oli tämän osuuden viidenneksi nopein hänellä oli myös ensimmäisenä rastina rasti 91 ja Mikko leimasi toisena tällä rastilla 19 sekuntia nopeimman jälkeen eli ajassa 10:37.

Nykyään Jukolassa juoksee myös naisia. Naisista nopein ensimmäisellä osuudella oli Kanadan Emily Kemp. Hänellä oli sama ykkönen minun kanssa ja hän saapui rastille ajassa 14 minuuttia tasan. Minä jäin tällä nopeakinttuiselle neitoselle 16 minuuttia ja risat heti ykkösrastilla. Emily oli rastilla 99. leimaaja. Rasti-Jyryn ykkösjoukkueen aloitti Tuomas Maisala ja hänellä oli ensimmäisenä rasti 119. Sinne Tuomas ehti ajassa 16:22 hän oli 176. rastin leimaaja ja Perez oli rastilla leimannut 6 minuuttia ja 8 sekuntia aikaisemmin.

Louna Jukola tuli käytyä juoksemassa Helsingin kaupungin joukkueessa. Nyt olen suunnistanut 20 Jukolan viestissä. Suunnistus ei sujunut niin hyvin kuin olisin toivonut. Maasto oli sopiva minun jaloilleni, joten olisin pystynyt juoksemaan paremman ajan. Taisin hukata maastossa ainakin 15 minuuttia. Sijoituksemme oli 1466:s ja aikaa seikkailuumme kului muutamaa minuuttia vaille 20 tuntia. Kärkee eroa tuli lähes 12 tuntia ja viiden sadan joukkoon pääseminen olisi vaatinut 8 tuntia nopeampaa aikaa. Viisi tuntia nopeammalla ajalla oltaisiin oltu tuhannen nopeimman joukkuueen porukassa. 

Olemme nyt tällä Liikuntaviraston porukalla suunnistaneet neljä kertaa jukolassa. Kolme kertaa ollaan päästy maaliin saakka. Vuonna 2013 olimme sijalla 1319 ja se on meidän paras sijoituksemme. Tuolloin selvisimme maaliin ajassa 16 tuntia ja 12 minuuttia, joten kärkeen oli eroa vajaat yhdeksän tuntia.

12.5 oli Firmaliigan avaus Pirttimäessä. Liikuntavirastolla oli joukkue E-sarjassa. Meidän suunnistajilla oli kaikenlaista menoa, joten jouduimme aloittamaan kevään kilpailukarusellin vajaalla miehistöllä. Mukana oli minun lisäksi vain Patrick Kulmala.

Ykkösrastille oli mahdollista kiertää vasemman kautta ulkoilutietä tai mennä suoraan. Minä jostain syystä menin suoraan, vaikka tämmöisenä köppäukkona olin melkoisen kankea metsässä liikkumaan. Hans Tuominen aloitti kaikista livakkammin ja juoksi ensimmäisen välin aikaan 2 minuutti 22 sekuntia.

Minulta kului aikaa 4.20, joten vajaat pari minuuttia olin jäljessä. Patrick oli ensimmäistä kertaa suunnistamassa tänä keväänä ja homma ei lähtenyt heti luonnistamaan. Mies joutui rastia hakemaan ja aikaa ykköselle menoon kului 10 minuuttia 40 sekuntia. Minä olin kilpailussa sijalla 33 ja Patrick 64:s.

Kakkosrasti oli helppo. Ainoa reitti oli palata ulkoilutielle ja sitten sieltä koukata metsään poimimaan rasti. Selvä tykitysväli. Mut millä minä tykitin, kun kunto on ihan paska. Kaksi minuuttia 31 sekuntia käytin aikaa tähän juoksuväliin. Patrick rauhoitti menemistä ja sai suunnistuksesta kiinni päästen tämän välin ajassa 3.31. Säilytin tällä välillä sijoituksensi ja Patrick paransi kokonaissijoitustaan yhdellä.

Kolmosrastille pääsi suoraan tai kiertämällä oikealta ulkoilutien kautta. Päätin käyttää tietä ja sukelsin viistosti rinnettä alas ulkoilutielle ja läksin sitä jolkottelemaan. Reilut sata metriä jolkoteltuani ihmettelin maaston muotoja ja vilkaisin kartaan. Maasto näytti aivan joltain muulta kuin mitä se kartan mukaan piti näyttää. Katsoin kompassia. Mitä helvettiä! Olin menossa itään, vaikka piti mennä pohjoiseen. Pysähdyin. Saatanan ratamestari oli tehnyt jipon ja minä lankesin siihen.

Kakkosrastille noustiin ulkoilutieltä ylös rinteeseen, jonka päällä rasti oli. Minun tarkoitukseni oli palata samalle ulkoilutielle ja niinpä tulin viistosti rinnettä alas ja kuvittelin palaavani samalle ulkoilutielle. Rinne kuitenkin kääntyi etelä-pohjoissuuntaisesta itä-länsisuuntaiseksi. Tulin tehneeksi alkeellisen suuntavirheen. Helposti pystyin myöntämään virheeni ja läksin suunnalla kulkemaan kohti rastia.  Ei tämä tyhmyyteni minulle maksanut kuin ehkä puolitoista minuuttia.

Käytin kolmosrastille menoon aikaa 4.55 ja olin 56:s tällä välillä. Patrick paranteli menoaan ja suunnisti välin minuutin ja 20 sekuntia minua nopeammin. Sijoitukseni putosi 14 pykälää ja olin sijalla 47. Patrick oli noussut sijalle 60. Ajallisesti meidän välillä oli eroa tasan 6 minuuttia edukseni. Kärjessä porskuttavasta Hans Tuomisesta olin jäänyt 5 minuuttia 47 sekuntia.

Nelosrastille ei päässyt enää ulkoilutien avulla. Kiersin silti vasemman kautta polulle, josta pääsi 100 metrin päähän rastista. Varma reitinvalinta helpotti rastin löytämistä. Aikaa tähän väliin kului 6.49. Rasti oli vaikea ja nousin 12 sijaa kokonaissijoituksissa ja olin nyt sijalla 35. Patrick käytti väliin 6.04 menemällä suoraan. Hänen sijoituksensa nousi viisi pykälää ja oli nyt 55:s. Jo toisella rastilla peräkkäin mies kuroi etumatkaani kiinni. Viisi minuttia 15 sekuntia sitä oli jäljellä.

Vilkaisin karttaa ja huomasin oivallisen kiertotien oikealta viitosrastille. Ei tarvinnut metsässä juosta kuin 50 metriä. Sitten pääsi polulle joka vei ulkoilutielle ja ulkoilutieltä rastille oli matkaa vain 50 metriä. Ei tarvinnut liiemmin suunnistukseen keskittyä, yritin keskittyä juoksemiseen. Aikaa meni 4.48 ja nousin kokonaisajoissa sijalle 31. Patrick harhaili tällä välillä ja kuluttia aikaa 10.45.

Patrick oli lähtenyt metsään ennen minua ja nyt sain hänet kiinni. Kilapailu käytiin väliaika lähdöillä siten, että lähtöaika oli vapaa. Ainoa rajoitus oli, että samalle radalle ei lähdetty ihan peräjälkeen. Oman joukkueen miesten väliä piti olla ainakin kolme minuuttia. Minä olin lähtenyt metsään 11 minuuttia ja 12 sekuntia Patrickin jälkeen, joten meidän eromme oli nyt tuo edellä mainittu aika.

Päätin jälleen käyttää kiertotietä hyväksi vaikka kierrolle tuli pituutta. Yhden tien mutkan oikaisin suon toiselta puolelta. Patrick meni suoraan. Tämä oli pitkä rastiväli ja kone alkoi jo piiputtaa. Vasymys painoi vanhoja luitani ja piti ottaa kävelyaskelia ennen rastia. Aikaa kului 8.30. Nostin kiertoni ansiosta edelleen sijoitusta parilla pykälällä ja olin jo 29.

Patrick meni suoraan ja luuli käyneensä rastilla ennen minua. Häneltä kului kuitenkin suoraan metsän läpi puskemiseen 9.54 eikä hän nähyt minusta vilahdustakaan, koska olin mennyt jo lähes puolitoista minuuttia aikaisemmin ja olin hävinnyt metsän siimekseen näkymättömiin. Edellisen välin koukerot olivat pudottaneet Patrickin sijoitusta neljällä. Tällä välillä mies korjoili sijoitusta yhden pykälän ylöspäin ja mies oli sijalla 59.

Seitsemäs rasti näytti kohtuullisen selvältä. Ei muuta kuin alas polulle ja polkua pitkin tien mutkaan josta nous mäelle, jossa rasti odotti kiven takana. Polulle pääsy ei tuottanut vaikeuksia. Itse polulla juoksu olikin sitten toinen juttu. Polku oli hiihtoladun pohja, joka kulki suolla. Oli pehmeää ja märkää. Piti loikkia sieltä sun täältä ja aikaa kului.

Rastille pääsin ajassa 5.55. Yhteensä nämä seitsemän rastia olivat vieneet aikaa 37.48. Kilpailun viisi nopeinta olivat jo tässä vaiheessa leimanneet maalissa. Kisan voitti Kari Matilainen ajassa 31.01. Mutta ei se mitään ne kaverit painivat eri sarjassa. Minulla oli ikää 57-vuotta ja painoa 100 kiloa. Mielenkiintoista olisi tietää oliko edelläni ketään joka olisi ollut minua painavampi. Luultavasti edelläni saattoi olla joku joka oli minua vanhempi. Varma olin siitä, että kukaan sellainen ei ollut edelläni, joka oli minua vanhempi ja samalla myös minua painavampi. Rasti-Jyryn Pentti Nykänen olisi pystynyt täyttämään molemmat vaatimukset ja kaiken lisäksi myös peittoamaan minut suunnistuksessa. Hän oli kuitenkin jo eläkkeellä ja heidän joukkueensakin oli eri sarjassa.

Putosin kokoinaissijoituksissa yhden pykälän ja olin sijalla 30. Patrick meni rastille ajassa 6.57 ja nosti sijoitustaan taas yhden pykälän. Eli mies oli sijalla 57.

Kahdeksannelle rastille houkkutteli oikealta kiertävä polkureitti, jonka avulla sai kierrettyä myös pahmimmat mäet. Valitsin kuitenkin vasemmalta solan kautta menevän reitin, vaikka heti aluksi piti nousta muutama käyrä. Solasta pääsi polun pätkälle, jonka jälkeen oli noustava kohtuullisen loiva muutaman käyrän kallionen mäki. Sieltä sitten viistosti rinnettä alas kivelle.

Tämä oli selvästi lyhempi reitti. Säästelin itseäni, koska jalka painoi. 5.05 oli minun noteeraukseni tälle välille ja se ei ollut hassumpi. Nostin sijoitukseni sijalle 27. Patrickille tämä oli painajaismainen väli. Mies tuli samaa solaa kuin minäkin. Hän jatkoi solaa pitkin suolle asti eikä saanut tolkkua sijainnistaan. Mies palasi takaisin seiska rastille. Otti suunnan ja sen avulla pääsi kasille. Aikaa kului 18 minuuttia 59 sekuntia. Suunnistus on laji, jossa minuutit saattavat todella hukkua kuin tyhjää vaan. Mies oli pudonnut sijalle 61 ja hän oli keskeyttämisen partaalla.

Jäljellä oli enää yksi rasti ja sitten kauhea tykitys maaliin ulkoilutietä pitkin. Päätin kiertää oikealta polkua pitkin rastille. Edelläni oli kuitenkin nainen joka survaisi ylös vassemmalle kahden mäen välistiä ja sai minutkin vielkaisemaan karttaa. Perskules siellä menee ulkoilutie, jota kautta myös pääsee rastille. Päätin rynnätä naisen perään, koska polvet olivat jo niin väsenyet, että juurakkoisella polulla juokseminen oli niillä jopa vaarallista.

En minä naisen perässä pysynyt. No ei voi mitään, "elämä on". Nostin tämän naisen ansiosta kokonaissijoitusta pykälällä ja lopun rutistuksessa ei kukaan mennyt ohitse, joten sijoitus kilpailussa oli 26. Patrick vielä pyörähteli viimeisellä rastillkin. Lopun mies rutisti 12 sekuntia minua nopeammin ja oli maalissa sijalla 61.

Minun loppuaikani tällä 3,9 kilometrin suunnistusmatkalla oli 49.07. Patrickin aika oli 1.23.32. Saimme kasaan 107 pistettä firmaliigasta, jolla olemme kolmanneksi viimeisiä. Kolme huonointa joukkuetta putoaa seuraavaan sarjaan, joten se on meidän kohtalomme, jos homma ei tästä parane. Minä keräsin sijoituksestani 66 pistettä ja Patrick 31. Siinä meidän pistemetsästyksen tulos.

 

13.4. 2015 tuli avattua suunnistuskausi Helsingin Suunnistajien järjestämillä iltarasteilla Pirkkolassa. Ihmettelin suunnistajien määrää, sillä rasteille osallistui noin 600 suunnistajaa. Muutama katsojakin oli paikalla. Ainakin Nykäsen Pentti Rasti-Jyrystä. Valitsin 5 kilometrin radan vaikka se kuntooni nähden oli aivan liian pitkä matka. 

Lähtöpaikka oli Pururadan ja polun risteys lähellä Pirkkolantien ylikulkusiltaa. Siitä sitten läksin kohti ensimmäistä rastia tien yli etelään ja pyörätietä pitkin mentiin viljelypalstojen viereen. Rasti oli 30 metriä sivussa ulkoiutieltä pienen nyppylän päällä.  Rastin leimasin ajassa 4 minuuttia ja 54 sekuntia.

Sijoitukseni oli 95:s. Tämän radan suunnistajista joita kaikkiaan oli 118 maaliin selvinnyttä tällä radalla. Kärki meni suurinpiirtein puolta nopeammin ja 50 sijasta olin noin minuutin jäljessä. Ei muuta kuin seuraavalle rastille, jolle täytyi mennä suoraan metsää pitkin. Matkaa rastille oli 200 metriä ja matkalla ylitettiin ulkoilutie puolimatkassa. 

Ykkösrastille matkaa oli ollut 480 metriä, joka käytännössä oli tiejuoksua. Käytin toiselle rasitvälille aikaa 4.45. Mikä on noin 27 minuutin kilometrivauhtia. Sijoitukseni putosi kaksi pykälää. Olin ollut taipaleella 9.39 ja hieman jo kroppa alkoi lämmetä, vaikka en maksimivauhtia edennytkään. Kärkeen oli tappiota lähes viisi minuuttia ja 50:s sijakin  oli jossain kahden minuutin päässä. 18 sekuntia minulla oli pummausvaraa, jotta pysyin sadan parhaan joukossa.

Kolmosrastille oli matkaa puoli kilometriä ja suurin osa painettiin ulkoilutietä pitkin. Aikaa kului 5.09 ja nostin sijoitustani pykällä, joten alku oli sijoitusten suhteen tasaista. Kokonaisaikani oli 14.48. Kärki meni jo tavoittamattomissa ja 50 sijaan oli ero kasvanut lähes kolmeen minuuttin. 21 sekuntia minulla oli eroa sadanteen sijaan, joten sen suhteen käytiin kovaa kilpailua. 

Neljäs rasti oli 230 metrin päässä. Koukattiin metsästä tiellä ja sitten taas metsään. Aikaan minulta kului 2.25 ja parnsin sijoitusta jälleen pykälällä. Nyt oltiin 95 sijalla. Kokonaisaika oli 17.13.  Vaikka paransin  sijoitusta, niin turvavälin sadanteen sijaan kutistui 18 sekunniksi. Kilpailu kiristyi täällä häntäpään hurjastelijoiden joukossa.

Viidennelle rastille oli matkaa 450 metriä. Nyt minä otin riskin ja kiersin osan välistä tietä pitkin. Se tiesi noin 90 metrin ylimääräistä matkaa. Aikaa rastille menemiseen kului 6.15, joten tämä oli hitain rastivälini. Minun riskini kannatti sillä sijoitus parani peräti 5 pykälää ja olin 90:s. Aikaa olin kaikkiaan käyttänyt 23.28. Turvamarginaalin sadannen sijan suhteen koki merkittävän parannuksen. Se oli sekunnin päälle puolitoista minuuttia. Olipa kannattava kiertoreitti.

Seuraavalle rastille oli 630 metriä matkaa. Lähes kokonaan ulkoilutietä. Kulutin välille aikaa 7.01 ja paransin pykälällä sijoitusta. Sadanteen sijaan eroni oli 2.15, joten hyvin meni mutta menkööt.

Seuraavana oli lyhyt 140 metrin rastiväli. Aikaa kului 2.17 ja nyt kaikkiaan olin käyttänyt 32.46. Nousin sijalle 87. Hajurakoa minun ja sadan sijan välillä oli jo kolme minuuttia ja 2 sekuntia.

Kahdeksannelle rastille oli matkaa 250 metriä. Suoraan mentiin metsää pitkin, polkuja ei ollut käytettävissä. Aikaa kului 2.54 ja sijoitus parani pykälällä. Kokonaisaika oli 35,40 ja turvamarginaali sadannen sijan huonommalle puolelle oli 7 sekuntia vaille neljä minuuttia. Kilpailun kaksi nopeinta olivat jo maalissa.

Yhdeksäs rasti oli 600 metrin päässä ja matkasta kaksi kolmas osaa pääsi tietä pitkin. Aikaa kului 6.46 ja taas sijoitus parani pykälällä. Kokonaisaika oli 42.26 ja 22 nopeinta oli selvittänyt radan tässä ajassa. 

Kymmenes rasti oli 540 metrin päässä. Kiersin hieman vasemmalta Maunulan majan kautta ja pääsin  hyvää ulkoilutie reittiä pitkin lähes rastille saakka. Tämä pieni reitinvalinta toi taas etua. Sijoitus nousi viisi pykälää ja olin sijalla 80. Aikaa kului välille 4.38 ja olin tämän välin 51:ksi nopein kulkija. Se olikin koko kilpailun paras rastivälisijoitukseni.

Jäljellä oli 760 metrin rastiväli lähes tulkoon polkua pitkin ja tumpuloin sen täysin. Läksin kiertämään vasemmalta Hämeenlinnantien ylityksen kautta, kun olisi ollut päivän selvää juosta oikealta Pirkkolan tien ylitse kevyenliikenteen sillan kautta. Ilmeisesti edellisen välin olin vetänyt liian kovalla pulssilla ja aivojen toiminta oli lopahtanut täysin. Putosin tällä välillä kuusi sijaa ja maalileimaus ei enää sijoituksia muuttanut, joten minulle herusi 86 sija tältä viiden kilometrin reitiltä. Kokonaisaika sentään oli alle tunnin eli 57.35.

Minun tarinani suunistuksen parissa on seuraava: Ensimmäiset suunnistuskilpailut kävin vasta armeijassa. Peruskartalla suunnistettiin ja olin 105 miehen joukossa 64:s. Gonamies aikan meillä oli kaikenalaisia kilpailuja komppanian sisäisiä kilpailuja, jotka järestään voitin.

Kuvittelin osaavani suunnistaa ja armeijan jälkeen olin Toissä Valon Koneella. Siellä oli yksi suunnistusta harrastava kaveri ja se sai houkuteltua minut mukaan iltarasteille. Olen 7 kilometrin radalla yli kaksi tuntia ja ymmärsin, että osaan suunnistuksen alkeet välttävästi.

Eletiin vuotta 1982 ja liityin Länsi Uudenmaan Suunnistajiin eli LUSsiin. Siellä olin 10 vuotta Risto U Lindhalin rakkaassa hoivassa. Sen jälkeen vaihdoin Rasti-Jyryyn jossa suunnistusta jatkui vuoteen 2002.

Innostuin yleisurheilusta ja suunnistukseen tuli tauko. Lisenssin hommasin uudestaan 2013 ja lisenssi minulla oli myös vuonna 2014. Jukolan Viestissä olen laskujeni mukaan ollut mukana 20 kertaa ja Tiomilassa 3 kertaa. Tuli muuten hommattua lisenssi myös vuodelle 2015.

1998  olin pojat 40 sarjassa veteraanien MM-kilpailuissa mukana. Karsinnoissa oli kahdeksan lohkoa. Omassa lohkossani sijoitukseni oli 23:s. Finaalin juoksin B-sarjassa ja sijoitus oli 69:s.

 

Tässä se on Pertti Järviseltä saatu lahjakartta Jukolan viestistä vuodelta 1963. Tuosta taikayöstä on kulunut jo reilut 51 vuotta. Pertti on syntynyt vuonna 1939, joten tätä viestiä juostessaan hän oli mies parhaassa iässä eli 24-vuotias. Luulisin joukkueen olleen Mellunkylän Kontio, jota Pertti on edustanut.